Näkemistä, kokemista ja lukemista
Lyhyt vaellus toisena päivänä. Perillä Izzarra-majatalossa meidät ottaa vastaan tähtiluokan hospitalero Isaac Risas ja panee uusiksi meidän caminomme. Tätä majataloa on kehuttu netissä, eikä ihme. Ammoisina aikoina navettana toiminut rakennus on kunnostettu pyhiinvaeltajien majataloksi, jossa nukutaan lakanoissa. Izarra on eruskia ja tarkoittaa tähteä. Isaac – tähti tähdessä – on suuri caminofani ja hän ehdotti meille…
Minulla on piileviä korjaustaitoja. Eilen manasin sauvoja ja kannoin niitä koko päivän palasina. Pari ranskalaista pyöritteli putkia ja sitten päätään, ja kehoittivat hakeutumaan urheiluliikkeeseen. Aamulla kun vaelluskaverini kaiveli jeesusteippiä rinkastaan, kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. En tiedä miten, enkä kyllä osaisi tehdä uudelleen. Voi kun sallisivat omien sauvojen kuljettamisen käsimatkatavarana. Ois niin paljon helpompaa.
Eka aamu on aina kauhea, riippumatta siitä monesko camino on menossa. Ahdas makuusali, tavarat hukassa ja rutiini hakusessa. Järkeäänkin tulee kyseenalaistettua. Kaikesta selviää kun muistaa, että yleensä kolmanteen kävelypäivään mennessä tavarat ovat löytäneet paikkansa rinkassa ja majatalojen tohina alkaa kuulua osana rutiiniin. Vaellus lähtee sujumaan kun löytää polunpään tai kaupungissa simpukoin merkityn caminoväylän. Santaderissa meidät…
Täällä Santanderissa riittää tilaa sekä turistille että peregrinolle (Santiagon teiden vaeltajat). Pitkän ja monivaiheisen matkan ja bussissa vietetyn yön jälkeen, vietämme päivän turistina. Teimme lenkin La Magdalena palatsille – ilman rinkkaa. Palatsin sisätiloihin emme jaksaneet paneutua mutta ympäröiviin maisemiin ja majakkaan kyllä. Rannoilla satunnaiset lenkkeilijät hoitavat kuntoaan. Palatsilla riitti vierailijoita, espanjalaisia lähinnä. Viime vuorokausi vilahti…
Jotkut menevät naimisiin sokkona (näin olen ymmärtänyt tv-ohjelman esittelystä) ja jotkut hieman varovaisemmat lähtevät sokkona caminolle. Tänään näen henkilön, jonka kanssa lennämme Madridiin ja jatkamme yöbussilla Santanderiin, josta on tarkoitus reilun kolmen viikon ajan tepastella kohti Santiago de Compostelaa . Tiedän matkakumppanistani hyvin vähän, oikeastaan vain nimen ja asuinpaikan ja sen, että Assisissa hän käväisi…
Vielä viikko sitten kutkutteli vatsassa. Ihanaa päästä ylepalttisesta tavaramäärästä ja loputtomista töistä. Tässä tulos! Kyllähän sitä kaikkea pientä nykyihminen tarvitsee selviytyäkseen. Mikään ei paina mitään, mutta kaikki yhdessä liikaa. Käsipyykki tulee eteen silloin tällöin. Olen kiikutellut 25 gramman oliivisaippuaa kylpyhuoneen kaappiin ja takaisin ja filosofoinut pystyykö sillä pesemään mahdollisimman monta asiaa: pikkupyykin, kasvot, hätätilassa…
Keväällä kun ilmoittauduin mukaan Via Kalevala -vaellukseen, suunnittelin tietysti käveleväni useita kertoja viikossa ja tekeväni sitä sun tätä kuntoni eteen. Muutaman kilon pudotus häämötti myös ajatuksissani. Sitten joku saunarinkiläinen kertoi, että vanhat ihmiset eivät saa laihduttaa. Ei tosin osannut määritellä, kuka on vanha. Jos olin jo fossiili kun tyttäreni oli teini, niin kyllä sen logiikan mukaan…
Jäänitys tiivistyy. Lähdössä vaeltamaan Vienaan. Parin päivän päästä rajan ylitse. Tavallisesti en päivitä blogiani reissun päällä mutta nyt teen poikkeuksen, jotta kotiväkikin pysyy tietoisena missä kuljen ja saa näin osallistua kokemuksiini. Mutta miksi matkalaukku vaellusreissulle? Via Kalevala -vaelluksella kuljetaan päivärepun kanssa. Matkatavarat kulkevat autolla tai pikkubussilla. Ja niinhän siinä käy, kun annetaan mahdollisuus lastata tavaraa,…
Mikä saa ihmisen kävelemään satojen kilometrien vaellusreitin Espanjan Santiago de Compostelaan? Itsensä löytäminen, uskonto, liikunta ja kulttuuri lienevät yleisimpiä syitä. Historiallisia vaellusreittejä Espanjan Santiago de Compostelaan kulki viime vuonna 264 459 pyhiinvaeltajaa eli peregrinoa. Suomalaisia oli joukossa 898. Luvut kertovat compostelan, pyhiinvaellustodistuksen hakeneiden määrän. Tosiasiassa vaeltajia on enemmän sillä kaikki eivät hae todistusta ja lisäksi…
Katsomme maisemat takaperin. Bussin ikkunasta näemme Laredon ja Bilbaon, ja muita paikkoja joita, olimme kävelleet viikon ajan. Nyt kaikki taittui tunnissa. Ensimmäisellä Santiagon teiden vaelluksella joku koki, että camino symboloi elämää. Niin se varmaan on monen muunkin mielestä. Helppo jäsentää sitä tässä bussimatkan kuluessa. Caminon alussa kaikki tuntuu hitaalta ja siltä, että aikaa on –…
Laredosta ajaa tiheään busseja Santanderiin, paikallislinjoja ja pikavuoroja. Sittemmin huomasimme, että myös Barcelonaan olisi täältä päässyt bussilla. Se on hyvä tietää siinä vaiheessa, kun joskus tulevaisuudessa jatkamme caminoa. Kun aikaa oli,matkasimme paikallislinjalla. Kattava kierros pikkupaikkoja Santanderin liepeillä.Meitä peloteltiin Jaakonpäivän juhlallisuuksien tuomilla ruuhkilla ja tilasimme liput etukäteen. Taas kerran turhaan. Santanderin albergue (yksi niistä) oli muutaman sadan…
Túnel – tunneli johtaa näköalapaikalle. En tajunnut, miksi minun pitäisi mennä katsomaan jotain tunnelia. Häh! Albergue ”Casa de la Trinidad” Monjas Trinitarias Laredo (trinicom@telfonica.net) on aivan ihania seinämaalauksia.
Baskimaa vaihtuu Cantabriaan. Jylhiä maisemia. Taas kiivetään.Ukkonen yllätti ylhäällä vuorilla viimeisenä kävelypäivänämme. Osoittautui, että sadevaatteet oli hyvä olla mukana sittenkin. Meillä on ollut uskomattoman hyvä tuuri. Ei yhtään sadepäivää ennen tätä. Alkumatkasta helle otti oksat pois. Sen jälkeen 24 astetta tuntui jo vilpoisalta. Aamusta kun lähtee, ehtii vaeltamaan ennen puolenpäivän hellettä kohtuullisen päivämatkan.Ensimmäinen yö…
Äksyjen ämmien bocadillojen voimin pääsimme Liendoon, jossa meidät palkittiin hienolla, ilmavalla alberguella. Kahdeksalla eurolla majoituimme dormitorioon, makuusaliin jossa runsaasti liikkumatilaa. Yleiset tilatkin hulppeat. Jopa pyykkikone, eikä maksanut edes erikseen. Liendo oli rauhallinen, pikkukylä. Varmaan suuri osa vaeltajista jatkoi matkaansa Laredoon.
Ihanat maisemat alussa, varmaan tämän caminomme parhaat. Lopussa tienlaitaa. Leipä toimitetaan tähän pussiin. El Pontarron Tätä paikkaa en jää ikävöimään.Albergue, jossa ei kaiketi ketään joka huolehtii paikasta, kamala, likainen. Tyly täti baarissa antoi avaimen ja vessapaperia. Yhtä äksy sisko teki meille illalliseksi patongit. Tänään ei ollut ruokapäivä. Tosin kulutimme kylän ainoassa baarissa enenmmän kuin…
Matkalla komeita maisemia ja vähän muutakin silmäniloa. Gastro Urdiales näyttää kivalta kaupungilta. Tosin turisteja pullollaan. Kun kerran suurempi paikka osui kohdalle, halusimme majoittua hotelliin. No joo. Löysimme itsemme taas kerran alberguesta. Ei se niin vaan onnistu, että pääsisi lakanoihin nukkumaan ilman etukäteisvarausta. Sen tekeminen taas edellyttäisi alistumista vapautta riistävälle suunnitelmallisuudelle. Kävimme viidessä hotellissa –…
Tasaista maastoa. Paljon tienristeyksiä ja moottoriteiden tasoja. Pyörä-lenkkipolkua enimmäkseen. Hieman ennen Popenaa uimaranta. Hälytysääni ulvoi läheisessä hälytintangossa. Paikallinen höperö lähes pelästytti meidät hengiltä, kun rupesi kertomaan radioaktiivisesta pilvestä ja muusta sellaisesta. Kun hän pääsi maailmanpolitiikkaan asti, tajusimme molemmat että päässä viiraa. Vilkaisu rannalla makaileviin porukoihin vahvisti asian. Myöhemmin illalla saimme kuulla että hälytin on ollut…
Tällä osuudella palasimme kaksi kertaa. Takaisin paikkaan, jossa viimeksi näki simpukkamerkin tai keltaisen nuolen ottaa aina koville. Heti aamusta näin kävi. Käännyimme takaisin, mutta kiitollisena sille autokorjaamostaan ulos kiirehtineelle miehelle, joka huusi peräämme, että olemme väärällä tiellä. Matka risteykseen, jossa keltainen nuoli jäi huomaamatta, ei ollut onneksi pitkä. Jokaiselle caminon kulkijalle, tämän pitäisi olla tuttua, sillä aamusta…
Frank Gehryn suunnittelemassa Guggenheimin museossa oli käytävä jo senkin takia, että Helsingissä keskustelu käy kuumana. Majatalossa kysyin parilta saksalaiselta pitäisikö heidän mielestään Helsingin satsata museoon. ”Ehdottomasti kyllä”, naiset huudahtivat yhdestä suusta. Perusteluna oli, että Bilbaokin on noussut aivan uuteen sfääriin matkailijoiden keskuudessa sen jälkeen kun museo avasi ovensa vuonna 1997. Lupasivat tulla Helsinkiin hetimmiten kun Guggenheim…
Bilbao Albergue Altamira – kaupungin toisella laidalla oleva majatalo. Siitä on hyvä jatkaa caminoa eteenpäin. Kuvassa vasemmalla Juan, eläkkeellä oleva espanjalainen, joka tekee vapaaehtoistyöt albergueissa ja vaeltaa camino-reittejä. Keskellä Don Enrique – ystävien kesken Keke (ei ollut kuullutkaan Rosbergistä) haluaa tehdä Altamiran alberguesta Norten parhaan majapaikan. Rakennuksessa toimi aiemmin koulu, mutta kuutisen vuotta sitten siitä tehtiin majatalo…