Jotkut menevät naimisiin sokkona (näin olen ymmärtänyt tv-ohjelman esittelystä) ja jotkut hieman varovaisemmat lähtevät sokkona caminolle. Tänään näen henkilön, jonka kanssa lennämme Madridiin ja jatkamme yöbussilla Santanderiin, josta on tarkoitus reilun kolmen viikon ajan tepastella kohti Santiago de Compostelaa .
Tiedän matkakumppanistani hyvin vähän, oikeastaan vain nimen ja asuinpaikan ja sen, että Assisissa hän käväisi vastikään. Kun loppukesästä tilasin lentoliput, tuli eteen se ettei kukaan edes tuttavistani päässyt lähtemään, saati sitten siippani.
Matkaseura löytyi netistä. Näin itseni esittelin:
Seuraan HBL:n toimittajan Norte vaellusta ja nyt varpaat väpäjää siihen malliin, että haen kaveria Nortelle Santanderista eteenpäin.
Löytyisikö tätä kautta joku naishenkilö, jolla olisi mahdollisuus caminoida 13.10-11.11. Muukin kuin Norte käy.
Mukavuusrajani: kävelen parikymmentä kilometriä noin neljän kilsan tuntivauhdilla tasamaastossa, jyrkissä vähemmän ja vielä hitaammin. En pelkää vettä.
Rahavarat ovat vähäiset, mutta suosin valmista peregrino-menua ja selviän hyvin siihen kuuluvista viiniannoksista 🙂 Majoitun mielelläni edullisissa majataloissa.
Käsi kädessä ei kanssani tarvitse vaeltaa, mutta samanhenkinen vaelluskaveri yksinäisillä osuuksilla olisi mukava ajatus.
Jos nappaa, laita yv.
Hänellä nappasi. Sanoi lukeneensa kerta toisensa jälkeen ilmoitukseni. Ei antanut rauhaa. Ja nyt sitten mennään.
Ensi kerran matkaan käsimatkatavaroin ja huomaan pakatessani, etteivät ne kilot ole vaeltajan ongelma, vaan ne rinkan mitat. Mitenköhän saan puristettua pakaasini 55x40x23 -kokoon?