Näkemistä, kokemista ja lukemista
Tasaista maastoa. Paljon tienristeyksiä ja moottoriteiden tasoja. Pyörä-lenkkipolkua enimmäkseen. Hieman ennen Popenaa uimaranta. Hälytysääni ulvoi läheisessä hälytintangossa. Paikallinen höperö lähes pelästytti meidät hengiltä, kun rupesi kertomaan radioaktiivisesta pilvestä ja muusta sellaisesta. Kun hän pääsi maailmanpolitiikkaan asti, tajusimme molemmat että päässä viiraa. Vilkaisu rannalla makaileviin porukoihin vahvisti asian. Myöhemmin illalla saimme kuulla että hälytin on ollut…
Tällä osuudella palasimme kaksi kertaa. Takaisin paikkaan, jossa viimeksi näki simpukkamerkin tai keltaisen nuolen ottaa aina koville. Heti aamusta näin kävi. Käännyimme takaisin, mutta kiitollisena sille autokorjaamostaan ulos kiirehtineelle miehelle, joka huusi peräämme, että olemme väärällä tiellä. Matka risteykseen, jossa keltainen nuoli jäi huomaamatta, ei ollut onneksi pitkä. Jokaiselle caminon kulkijalle, tämän pitäisi olla tuttua, sillä aamusta…
Frank Gehryn suunnittelemassa Guggenheimin museossa oli käytävä jo senkin takia, että Helsingissä keskustelu käy kuumana. Majatalossa kysyin parilta saksalaiselta pitäisikö heidän mielestään Helsingin satsata museoon. ”Ehdottomasti kyllä”, naiset huudahtivat yhdestä suusta. Perusteluna oli, että Bilbaokin on noussut aivan uuteen sfääriin matkailijoiden keskuudessa sen jälkeen kun museo avasi ovensa vuonna 1997. Lupasivat tulla Helsinkiin hetimmiten kun Guggenheim…
Bilbao Albergue Altamira – kaupungin toisella laidalla oleva majatalo. Siitä on hyvä jatkaa caminoa eteenpäin. Kuvassa vasemmalla Juan, eläkkeellä oleva espanjalainen, joka tekee vapaaehtoistyöt albergueissa ja vaeltaa camino-reittejä. Keskellä Don Enrique – ystävien kesken Keke (ei ollut kuullutkaan Rosbergistä) haluaa tehdä Altamiran alberguesta Norten parhaan majapaikan. Rakennuksessa toimi aiemmin koulu, mutta kuutisen vuotta sitten siitä tehtiin majatalo…
Mäkiä löytyi kivuttavaksi tältäkin reitiltä. Monet taisivat valita bussin tälle osuudelle. Maisemat eivät ole kaikkein parhaita. Pitkät pätkät teollisuusalueita. Rauta ja satama ovat Bilbaon tunnusmerkkejä. La Santa cruz de Begona albergue Bilbaoon caminoa pitkin saapuessa on heti albergue. Hieman nuhruinen, mutta lähellä keskustaa. Tosin illallisen jälkeen joutuu tsemppaamaan, kun pitää täydellä vatsalla kiivetä takaisin aika jyrkkiä rappuja myöten….
Pyhiinvaeltajien illallinen sisältää kolme ruokalajia ja reippaanlaisen viiniannoksen. Ravintolatkin vaihtelevat laidasta laitaan. Joskus luksusta, toisinaan taas muovituoleja kuten Lezamassa. Kuten avauskuvasta näkee, liikunta ja sen jälkeiset nautinnot saavat peregrinon riemuitsemaan. Tallustelimme aika matkan ennen kuin olimme Gernikassa. Siellä piti tietenkin bongata Picasso, tai jäljennyshän se oli. Matka jatkui. Ei baarin baaria koko kymmenen kilsan matkalla…
Jo kolmas oppi tämän reissun aikana. Se vaati tuntikausien ylimääräisen kävelyn, sillä eräs itseluottamusta uhkuva usalainen älykkäine karttoineen sai minut harhaiseksi kolmen tien risteyksessä. Yksi suunta mihin ei pitäisi mennä, oli varma, mutta kahdesta oli vielä valittava. Teknisten laitteiden ja insinöörien maailmassa suurimman osan elämästäni työskennelleenä, minun on helppo hurahtaa laitteen tarjoamaan tietoon. Varsinkin kun…
Simpukka on Santiagon teiden symboli ja sitä näkee niin yksityisissä rakennuksissa kuin julkisissa paikoissa, milloin missäkin. Tässä sillan kaiteet on kuvioitu simpukoin. Ziortza-Bolibarissa majoituimme yksityiseen majapaikkaan Ziortza Beitia (36 petiä isommissa saleissa + 24 mahtuu 2 hh) Majatalon baarissa oli kova meno päällä jo iltapäivästä. Kylän johtaja oli kuorolainen ja muiden kuorolaisten kanssa lauloi iloksemme. Ja…
Lampailla taisi olla hauskaa, kun katselivat peregrinoja. Rankkaa menoa. Markinaan pääsytämme kaaduin sänkyyn. Jääkylmä vesipullo otsalla oloa parantelemassa. Ainoa ajatus oli, että tästä sentään selvittiin.Ensimmäinen kahdeksan kilometriä meni kevyesti, ei epäilystäkään, ettei selviäisi. Aamun viileydessä oli mukava vaeltaa lehtimetsän siimeksessä. Pari kahvilaakin oli, juuri silloin kun niitä ei vielä osannut kaivata. Viimeiset 14 kilometriä, ei…
Matka jatkuu läpi vehreiden maisemien. Maaseudun asukit laittavat tuotteitaan myyntiin milloin mihinkin. Tässä olisi mahdollisuus ostaa lähituotantoa olevaa siideriäkin. Vaan kun on aika vahvaa. Askel kevenisi nousuhumalan ajan, sitten iskisi väsymys. Debassa valmistaudumme huomiseen koitokseen, sillä kaikki varoittavat sen olevan rankka. Majoituimme juna-aseman vieressä olevaan majataloon. Turistitoimiston virkailijan mukaan Deban kautta kulki 7000 peregrinoa v….
Convento San Jose Komentua – kahdeksan egeä kahden hengen huoneessa. Ei paha, mutta huone hieman tunkkainen. Vaikea löytää, sillä porttia ei oltu merkitty mitenkään aamutuimaan. Läheisessä baarissa neuvotiin paukuttamana ovea. Laittoivat albergue-kyltin esiin vasta kun avasivat puolen päivän jälkeen. Kaupunki ei kauneimmasta päästä. Telakka ja teollisuutta saavuttaessa kaupunkiin caminoa pitkin. Guetaria – Zumaia, 7 km, 8.30-10.30
Netistä sai vaikutelman että palveluja löytyy. Ei löytynyt. Ei ainuttakaan kuppilaa tai muuta. Siippa puuskutti heti ensimmäisessa mäessä ”en taida selvitä tästä”. Totta, ottaa voimille minullekin, ja outous häkellyttää. Tulee mieleen oma eka caminoni. Astorgasta lähtiessä edessä näkyi kyltti 260 km Santiagoon. Istahdin ihmettelemään ”Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin.” Irtokivipolut vaativat paljon polvilta. Ostimme San Sebastianista sauvat. Toisen…
Ensimmäiset puolialastomat espanjattaret näköpiirissä tänään. Viidentähden yksityisyyttä halajava siippani katselee ympärillään kuuden hengen yhteismajoitushuoneessa ja huokuu: ”En taida selvitä tästä”. En muistuttanut häntä, että caminolla törmää sadankin petipaikan majatalohuoneisiin. Mihin kannattaisi lentää, sen opin pari päivää sitten. Heti perään toinen oppi. San Sebastián – hyvä tietää, että kaupungin baskinkielinen nimi on Donostia. Ihan turhaan hain sen…
Melkein paniikki iski bussissa, kun katselin autioita yhä vaan vuoristoisemmaksi muuttuvia maisemia ja ulkolämpömittaria, joka heilui neljänkymmennen plus-asteen hujakoilla. Mitä ihmettä olen tekemässä. Ja houkutellut vielä siippanikin mukaan tähän hulluuteen. Helsingistä Barcelonaan Lento Helsinki-Barcelona saapui etuajassa, mutta emme olisi kuitenkaan ehtineet 10.15 Irunin junaan. Onneksi emme saaneet ostettua junapaikkoja etukäteen, sillä rahoja ei palauteta ainakaan edullisimmissa…
Reppu – Halti green scout roikkuu pesun jälkeen parvekkeella kuivumassa. Se on aikoinaan peritty kahdeksanvuotiaalta tyttäreltä, josta ei koskaan tullut partiolaista. Kaksi reissua 260 ja 800 km palvellut ja kohta taas reissussa. Tällä kertaa suuntana Camino del Norte. Itseäni varten, mutta myös lukijoiden hyödyksi, olen listannut muistiinpanojani varusteista vaikka en varsinaisesti jaksa suhtautua vakavuudella erilaisiin välineisiin…
Vaikeinta näissä camino-vaelluksissa on aloittaminen. Miten pääsee alkupisteeseen? Onko se pyhiinvaelluspassi aivan välttämätön hankkia etukäteen Suomesta, jos aika ei riitä postitus ynnä muihin rutiineihin? Koko aikaisesti kuulee, että passin saa mistä tahansa lähtöpisteestä. Nyt kuitenkin Irúnin kohdalla oli kaiken maailman aukioloaikoja. Ennen kaikkea mihin pitäisi lentää, jotta liikenneyhteydet toimisivat paikan päällä. Tilasin aikoja sitten lennot…
Tuleva vaelluskumppani tutkii matkaesitteitä. ”Viisi tähteä tuossakin hotellissa”, kuuluu toiveikas huokaus. Olemme lähdössä Santiagon teille, hän ensi kertaa. Jaa. Tähtiä majapaikoissa löytyy yhtä monta kun harottavien kattolankkujen välistä pilkottaa. Vaatimattomasti matkataan. Se kuuluu asiaan. Onhan toki niitäkin, jotka satsaavat oppaisiin, parempiin majapaikkoihin ja kuljettavat rinkansa taksilla. Minua kiehtoo kuitenkin vapaus. Kun kaikki on selässä eikä…
Viime kerralla Santiagon teillä vaeltaessani saksalaismies hämmästeli, miksi vaivaudun sinne asti, kun meillä on upea Lappi. Totta Lappi on upea, mutta selitykseni on yksinkertainen. Suuntavaistoni on olematon, lähes eksyn omalla kotipihallani. Santiagon teillä kaikki matkaavat samaan suuntaan. Nuolet ja paikalliset ohjaavat oikealle polulle. Siellä on siis myös ihmisiä. On ihanaa pöllähtää kylän baariin maitokahville ja…
Mielenkiintoisia numeroita tuli vastaan lehtijuttua tehdessäni. Viime vuonna 2013 lisäkseni 708 suomalaista sai tuon kuulun compostelan eli kävi Santiago de Compostelan pyhiinvaellustoimistossa hakemassa todistuksen vaelluksestaan. Voihan olla että vaeltajia oli enemmänkin, sillä kaikki eivät varmaankaan hae todistusta. Kirjoitan tällä kertaa caminon varrella olevista kaupungeista. Kiitos suomalaisen Karin sain juttuuni myös numerotietoa. Vuonna 2013 Santiago de…
Helteet piinaavat jo viidettä viikkoa täällä Suomessa. Kyllä! Saan käyttää ilmaisua piinaavat, sillä kuulun siihen vähemmistöön, joka ei marise pilvisistä päivistä ja sateesta. Ne ovat helpotus aurinkoallergiselle ihmiselle, ja liikkumisen kannalta otollisia. Lueskelen vähän väliä netistä Santiagon tiellä vaeltavien postauksia. Vvarpaitani kutittaa, pitäisi päästä caminolle. Postauksissa jalkineet saavat aika merkittävän osan. Syystäkin, sillä jalat ja…