Lukulistalleni on kertynyt monia sotahistoriaan liittyviä teoksia, myös suomalaisten kertomina. Yksi niistä on Silja Mäen Kuusihameen helmassa – vihtiläisen torpan tarina.
Silja Mäki kuvaa teoksessaan aikoja vuodesta 1918 eteenpäin aina toisen maailman sotaan asti. Tarinan keskiössä olevan torpan kohtaloon palattiin vielä kirjan lopussa. Selvisi mitä sille tapahtui 1980-luvulla.
Kiinnostuin kirjasta, sillä teos käsittelee suvussamme vaiettua ajankohtaa ja aluetta, jossa sukuani asui. Isovanhempani pakenivat Venäjältä vallankumouksen myllerryksessä ja monien käänteiden jälkeen asettuivat noille seuduille.
Murretta ja lapsuudesta tuttuja sanoja
Tarinoissa on vahva tunnelma. Aluksi lukemistani hankaloitti murre. Luen usein pikalukuna, mutta tässä teoksessa täytyi pysähtyä murteella kirjoitettujen repliikkien kohdalle tavaamaan.
Myöhemmin aloin tunnistaa sanoja, joita olin sukulaisteni kuullut käyttävän kauan sitten.
Kirjassa oli monia lapsuudesta esiin kumpuavia sanontoja, kuten ”toimittaminen”. Lukiessani mieleen palautui näkymä, jossa isoäitini seisoi lieden äärellä, esiliina tiukasti tukevan vyötärönsä ympärillä. Kun hän halusi tietää, mitä sanoin ja hän kysyi: ”Mitä sinä oikein toimitat?” Tätä sanaa en ole kuullut aikoihin käytettävän tässä merkityksessä.
Mukana kirjassa oli myös savolaismurteella kirjoitettuja kirjeitä, se vasta haastavaa olikin.
Tiukkoja paikkoja sodan myllertäessä
Tarinassa kerrotaan monien henkilöiden kohtalosta, mutta erityisesti torpparipariskunnan, Elviiran ja Iivarin arjesta, Iivarin olosta Viaporin vankileirillä sekä heidän poikansa, Oivan kokemuksista rintamalla.
Mielenkiintoista on Oivan tarina. Hänen kohtaloaan kuvataan lapsesta vanhukseksi asti.
Tiukkoja paikkoja oli sekä rintamalla että kotipuolessa. Oivan veli Voitto julistettiin kuolleeksi jatkosodan aikaan. Sittemmin se osoittautui erehdykseksi, olivat kirjanneet väärän henkilön. Suru sai uuden käänteen, kun Voitto löytyi sairaalasta. Heräsi toivo, pelko ja sitten uudenlainen suru. Voitto oli niin pahasti vammautunut, että kuoli.
Evakkoja Vihdissä
Evakkoja asutettiin Vihtiin ja Oiva tunsi myötätuntoa heitä kohtaan. Evakot olivat joutuneet jättämään kylänsä ja talonsa, ja muuttamaan vieraille maille.
”Vaan kyllä heidän katsomisensa sai asioita paremmin mittasuhteisiinsa.”
Oiva perheineen sai sentään pitää kotinsa, ei tarvinnut lähteä uusiin ja vieraisiin olosuhteisiin kuten evakkojen.
”Kyllä vaan oman mökin mäennyppylä ja pellonpiennar näyttäytyivät arvokkaina”, Oiva tuumi.
Oikean kaupan valinta
Kirjan sisältö avasi monia asioita, joita aikoinaan ihmettelin. Esimerkiksi sen, ettei voinut mennä asioimaan mihin tahansa kauppaan, vaan piti valita oikea kauppa.
Kirjassa kerrotaan, kuinka Lauhaan rakastunut Oiva huolestui Lauhan kauppavalinnasta.
”Lauha pisteli reippain askelin kohti uuden uutta ja komeaa Auran osuusliikkeen kivikauppaa. Oiva pelästyi. Mitä piruu se nyt? ”
Oiva yritti saada Lauhan kääntymään tien toisella puolella olevaan osuuskauppaan (torppareiden) ja vasta Lauhan kanssa käydyn sananvaihdon jälkeen ”Oiva tajusi, että Röönien piikana Lauhan ehkä olikin soveliasta käydä herrojen kaupassa, suorastaan piti.”
Tulitikut ristissä
Kirjan eräässä tapahtumassa Elviira huomasi ristissä olevat tulitikut, jonka ajateltiin merkitsevän kuolemaa. ”Kuka pojista?” Elviiran pojat olivat rintamalla ja heti tietysti tuli hätä heidän puolestaan.
Minunkin lapsuudessani eli tuo vanha uskomus. Rakas ukkini kuoli, kun olin kahdeksanvuotias. Siihen aikaan äitini tupakoi vielä ja hän kertoi, kuinka tikut olivat ennen ukin kuolemaa pudonneet ristiin tuhkakupissa. Siitä en ole varma, muistanko tuon ukkini kuoleman ajalta vai kerrottiinko sitä juttua myöhemminkin.
Osin tositapahtumia
Kuusihameen helmassa- vihtiläisen torpan tarina on kaiken kaikkiaan todentuntuista luettavaa. Kyseessä onkin osin tositapahtumiin pohjautuva teos, toki romaaniin liittyvin kuvitteluvapauksin.
Vihdin Uutisten jutussa Silja Mäki kertoo teoksen taustoista.
Vihtiläisen torppariperheen tarina herää eloon – Kuusihameen helmassa vie historialliselle matkalle
Kirja saatu kustantajalta. Kiitos, Momentum Kirjat!
Kirjan kansi: Jaana Rautio
Katso myös Kirjavinkkejä, joista voi olla iloa ennen matkaa ja matkan aikana
Nuo murrejutut onkin hauskoja, toki jotkin sanat voi olla aavistuksen vaikea ymmärtää. Toimittaminen-sanaa tosiaan kuulee joskus käytettävän, mutta kyseinen sana on kyllä tuttu ja välillä sitä kuulee.