Tiedän vaeltaneeni Lissabonista reittiä Sacavem-Alpriate-Povoa de Santa Irina-Verdelha del Baixo- Villa Franca de Xira-Asambuja-Valada-Porto de Mugo- Santarem. Sen kertoo kartamme ja kuvat, mutta alkumatka puuroutui päivän ajatuksissa pelkäksi rinkan inventaarioksi.
Minulla kerta kaikkiaan on liikaa tavaraa. Vaikka kilot tuntuivat kotieteisessä kohtuullisilta, niitä on tullut lisää.
Kosteus on yksi asia, jota en ikänä muista. Kaikki kostuu ja painaa enemmän kuin normaalisti. Lisäksi rinkastani hävisi lantiotuen lukko. Tuen puute saa lastin tuntumaan raskaammalta.
Lista kotiin lähtevistä tavaroista pitenee sitä mukaa kun reissu etenee. Coretex-puku, huulipuna, kamera jne.
Päivän puuroutunet ajatukset vaihtuvat muurahaispesäksi aamuyöntunteina. Välillä mietin, otinko liian suuren projektin itselleni.
Aiemmilla reissuilla minut on vallannut uskomaton vapauden tunne heti ensimmäisen Santiagon teiden symbolin, keltaisen nuolen kohdalla. Toki tunne on ennenkin vaihdellut matkan varrella laidasta laitaan. Portugalin kieli vai mikä, mutta jotenkin tämä on paljon vaikeampaa.