4. päivä ja kohti Santaremia
Aamulla kun lähdimme Paulan luota, appelsiinit roikkuvat raskaina puiden oksilla. Matkalla söimme Paulan meille väkisin mukaan lykkäämät appelsiinit. Puoli kiloa kumpikin, siksi estelin. Mutta taakka oli kantamisen arvoinen. Pidimme tauon peltojen laidalla. Mehu valui suupielistä, aah niin ihanalta maistui.
Sitruunapuitakin näkyy siellä täällä. Haikarat tekevät pesää korkeissa paikoissa, torneissa, piipuissa.
Keskellä peltoja auto pysähtyy kohdallemme. Mies kättelee ja kertoo, että on N 1 Hostal alberguen omistaja. Uusi, hieno, moderni ja vaikka mitä. Ensimmäinen ajatus ”Vau” suoramyyntiä parhaimmillaan. Suoraan suoneen.
Pitihän meidän käydä katsomassa se kirkon kupeessa olevakin. Lattiaongelmia, kiinni.
Mutta ensimmäisen kerran tällä reissulla majapaikka löytyi helpolla. Aluksi N 1 hostalissa tuli ahdistus kaikkine kulkukortteineen ja sementtikäytävineen, mutta kun näin suihkun (ja sain siitä ulos kuumaa vettä, teknisen koulutuksen saanut camino-kamuni ei selvinnyt yhtä hyvin) ja camino-historian ensimmäisen pidee-suihkun, olin tyytyväinen.
