Gaujan kansallispuisto on Latvian suurin ja vanhin. Se on perustettu vuonna 1973. Teimme siellä muutaman lyhyehkön vaelluksen. Oppaanamme toimi Rolands Auziņš.
Rolands on syntynyt Siguldassa ja toimii free-pohjalta luonto-oppaana. Sigulda sijaitsee Gaujan kansallispuiston alueella. Siguldan seutua kutsutaan Pikku Sveitsiksi sen jylhien jokilaaksojen ja hiekkakivikallioiden vuoksi.
Rolands tuntui todella tietävän kansallispuiston olosuhteet, kasvit, puut ja piilossa meiltä piileksivät eläimet.
Monenlaista maisemaa Gauja-joen varrella
Vaelsimme Gauja-joenvarsimaisemissa parin tunnin ajan. Hitaasti etenimme, sillä katseltavaa oli paljon: niittyä, solisevaa vettä, metsää.
Keltavuokot ja rentukat ihastuttivat tällaista keltaisen värin ystävää. Hienoja jykevärunkoisia lehtipuita kohoili kohti taivaita.
Tulipa luonnon antimista vinkkejäkin, kuten se, että kun pihlajankärkkiä (eli niitä vastapuhjenneita pihlajanlehtiä) laittaa likoon vodkaan, siitä syntyy amarettoa. Pitäisi varmaan kokeilla!

Lähdimme vaeltaman Gaujan sillan parkkipaikalta. Matkalle sattui myös jyrkkiä rinteitä. Ja rinteen kun oli kivunnut palkintona avarat näkymät Gaujan laaksoon. Se yllätti, että Gaujan kansallispuistossa ei ole mäkiä, vaan se on laaksoa.
Vaellus päättyi Laurenčiin. Ei mikään pitkä matka, vain muutamia kilometrejä, mutta aikaa siihen sai kulumaan kun matkalle osui kaikenlaista kiinnostavaa.

Nykyään Latviassa on neljä kansallispuistoa. Jokamiehen oikeuksia on, mutta maanomistaja voi rajoittaa kylteillä. Jos ei ole kieltokylttiä, voi mennä kävelemään, sienestämään ja marjastamaan. Telttailuun on varattu alueita palveluineen.
Matkailijat tulevat seuraamaan lohikalojen kutua
Gauja-joessa ja sen sivujoissa on paljon vuolaita virtaavia osuuksia ja koskia. Vesi on puhdasta ja soveltuu siksi lohikalojen kutuun. Lohikalojen kutu Gaujan kansallispuistossa on yksi syksyn ohjelmanumeroista.





Yli viiden tuhannen kilometrin vaellus
Monista Euroopan maista löytyy luontopolkujen ja muidenkin kulkuväylien varrelta Santiagon teiden tunnuksia. Simpukkaa ja keltaisia nuolia. Niin täältäkin Gaujan kansallispuistosta. Kuvissa muutamia esimerkkejä opasteista.
Santiagon tiet ovat vanhoja pyhiinvaellusreittejä, jotka johtavat Santiago de Compostelaan, Espanjaan. Näitä reittejä on kunnostettu – ja yhä enenemässä määrin kunnostetaan – nykyvaeltajien vaatimuksia vastaaviksi.
Kuvassa näkyvät vaelluskengät Janis Sulte on jättänyt meille muille ihmeteltäväksi. Janis Sulte vaelsi kotoaan Siguldasta Santiago de Compostelaan. Matkaa kertyi 5005 kilometriä ja aikaa kului 202 päivää.
Mummokin on vaellellut Santiagon teillä yhteensä noin parituhatta kilometriä. Niistä voi lukea tästä linkistä. Kuvia ja reissupäiväkirjaa löytyy myös.





Lisää ihmeteltävää- Vesivoimalla kulkeva lossi
Ligatnen kylässä on vesivoimalla toimiva lossi, jolla voi ylittää joen. Lossi toimii ilman moottoria, hyödyntäen joen virtausta. Kyydissä voi olla autokin. Se on ainutlaatuinen.
Joessa virtaavan veden määrä vaikuttaa voiko lossilla mennä yli. Jos ei vettä, ei tietenkään voi. Jos tulvii, ei silloinkaan.
Lossi haluttaisiin korvata sillalla. Suunnitelma on, mutta ei rahoitusta.

Valmiermuižan panimo
Bussimatka seuraavaan kohteeseen Valmiermuižan panimoon kesti tunnin verran. Miljoonia vuosia vanhat fossiilit kiersivät bussissa. Rolands oli ne löytänyt rannalta vahtiessaan lapsiaan.

Panimo sijaitsee Valmiermuižan kartanon alueella. Tutustuimme oluenvalmistukseen ja tietenkin saimme maistella oluita. Kyllä jo ehtikin tulla jano, pitkä päivä takana.
Valmiermuižan panimolla on pitkä historia. Aikoinaan Valmieran linnan yhteydessä toimi majatalo, jossa tarjoiltiin olutta. Nykyinen panimo sijaitsee paikalla, jonne Valmiermuižan kartano siirrettiin 1600-luvulla.
Kartanon rakennukset kärsivät sodista, mutta vuonna 2006 Aigars Ruņģis ja hänen tiiminsä aloittivat panimon rakentamisen. He halusivat elvyttää alueen perinteet ja valmistaa olutta modernilla otteella. Panimon tuotanto käynnistyi vuonna 2009.

Aiemmat Ympäristötoimittajien Latvian opintomatkan artikkelit.
Ensimmäinen osa Riian näkymistä.
Toinen osa lähetystöstä ja sähköntuotannosta.
Kolmas osa Siguldan seudulta – linnat ja Gutmanin luola
Gaujan kansallispuisto on varsin nätti kohde. Me olimme ruska-aikaan, jolloin patikka ja sen tarjoamat maisemat olivat varsin erilaisia: https://www.matkallamissamilloinkin.com/gaujan-kansallispuisto-latviassa/ Näyttää mainiolta kohteelta useana vuodenaikoina!
Kiitos kommentista ja linkistä! Hieno reissu teillä ollut. Moni kohde oli minullekin tuttu, mutta tuo vaellusosuus oli mukava lukea. Ehkä joskus minäkin…