Ympäristötoimittajat ry tekee kerran vuodessa ulkomaille suuntautuvan opintomatkan. Näillä reissuilla haetaan näkökulmaa muiden maiden ympäristöasioihin. Tämän vuoden opintomatka kohdistui Latviaan. Sinne matkattiin maata pitkin, vettä toki välissä. Ensin laivalla Tallinnaan ja sieltä tilausbussilla Riikaan ja sen lähistön kohteisiin.   

Monipuoliseen matkaohjelmaan sisältyi luontokohteita, ilmasto- ja energia-asiaa, kiertotaloutta ja tietenkin paikallista kulttuuria. Ehtipä muutama nopeampi Luonnontieteellinen museoon ja maatilallekin.  

Opintomatka rahoitettiin osallistumismaksuilla ja yhdistyksen opintomatkabudjetista.  The Investment and Development Agency of Latvia (LIAA) tuki myös matkakustannuksissa ja järjestelyissä.  

Matkalle osallistui 16 ympäristötoimittajaa. Ja kuten arvata saattaa, kiirehän siinä aina välillä tuli kuroa aikataulua kiinni, kun kaikilla oli omat kiinnostuksen aiheensa, ja kysymyksiä riitti. Tallinnan ja Riian väliseen bussimatkaan olimme varanneet reilut neljä tuntia. Takaisin Tallinnaan puskimme aikamoisella vauhdilla.  Siihen kiireeseen oli vaikuttamassa asioita, joille ryhmämme ei voinut mitään, kuten kuljettajan pakolliset ajotauot ja yllättävä siltatyö ja lisäksi rajatarkastus Latvian ja Viron rajalla. Mutta laivaan ehdittiin.

Laivamatkailun kuulumisia

Menomatkalla Helsingistä Tallinnaan Tallink-Siljan viestintäpäällikkö Marika Nöjd kertoi merenkulun nykytilasta ja vastuullisuudesta.

Nyt tiedän, miksi laivat saattavat lähteä etuajassa satamasta. Toki tarkistetaan, että kaikki matkustajat ja ajoneuvot ovat pääseet kyytiin. Etuajassa lähtemisellä säästetään polttoainetta, kun voi ajaa hiljempaa. Määräsatamaan tullaan joka tapauksessa aikataulun mukaan.

Toinen mielenkiintoinen tieto oli se, että buffet-ravintolan tarjoilua on kehitetty sellaiseksi, että valikoimasta noin 40 prosenttia sopii sekä vegaaneille että sekaaneille. Ruokahävikkiä syntyy enemmän asiakkaiden lautasilta kuin buffan vadeista.  Tässä olisi meillä matkustajilla skarpattavaa, vähemmän kerralla lautaselle.

Me matkasimme laivalla ja tilausbussilla, mutta Riikaan pääsee myös reittibussilla ja junalla. Tästä linkistä löytyy tietoa, jos haluat matkata junalla Tallinna – Riika.

Kukkoja, kissoja ja kaivonkansia

Riiassa hotellimme Opera sijaitsi kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Hotellilta oli mukava tallustella niin ruokapaikkoihin kuin nähtävyyksiä tutkimaan.

Heti ensimmäisenä iltana teimme rivakan kaupunkikierroksen oppaamme Arnis Pooksin johdattelemana. Kaupunki tunnetaan erityisesti jugendtyylisistä rakennuksistaan. Kuuluisalle jugendkadulle, Albertalle emme ehtineet, mutta kierroksen aikana oli kaikkialla komeita koristeellisia rakennuksia.

Riian kirkontorneissa näkyy kukkoja. Aikoinaan kukkojen  avulla ennusteltiin kaupankäyntiä. Riian tapaiseen satamakaupunkiin saapui paljon purjelaivoja ja merenkulku rytmitti elämää. Kukon toinen puoli on musta ja toinen kullan värinen. Tuliko kauppaa vai ei, sen pystyi päättelemään siitä, mihin suuntaan tuuli käänsi kukon. Aamulla tarkkailtiin näkyikö kaupunkiin musta vai kullanvärinen kukko.   

Katumaisemassa korkeuksiin kurkottelee Pietarin kirkko, joka kohoaa 120 metrin korkeuteen. Maisemia pääsee ihailemaan hissillä. Kerrotaan, että korkeuksiin noustaan Koneen hissillä. Tornin katolla kukko, sielläkin.

Riialla on muitakin eläinsymboleja, kuuluisin niistä kissa. Sitä näkyy monissa paikoissa ja tietenkin matkamuistoissa.  

Miksi kissa? Tarinan mukaan varakas latvialainen liikemies halusi Riian Suuren killan jäseneksi. Hakemus hylättiin, sillä killan jäseneksi pääsi vain saksalaiset. Tästä suivaantuneena mies asennutti kiltaa vastapäätä olevan talonsa katolle kissapatsaat ja niin, että kissojen takapuolet oli suunnattu Suuren killan rakennukseen päin. Kai jonkinlaiseen sopuun päästiin, sillä myöhemmin liikemiehelle annettiin killan jäsenyys. Kissasta on sittemmin tullut Riian symboli.

Riiassa löytyy myös maasta mielenkiintoista katseltavaa – valtavan viehättäviä kaivonkansia. Niitä on tullut kuvattua pitkin kaupunkia aeimmmin, enkä nytkään päässyt irti tuosta joidenkin kummallisena pitämästä kuvausaiheesta. Kunhan vaan kerkeän, kaivan kaivonkansikuvani julkisuuteen. Niitä on Ushuiasta Utsjoelle ja siltä välitä. Tässä pari tämän reissun otosta Riiasta.

Latvian toisen itsenäistymisen 35-vuotisjuhla

Sattuipa silmiini myös katukivi, jossa oli tekst ”Riga. Investments in Health 1-2.4.1993”.

Se liittyy maan itsenäistymiseen Neuvostoliitosta ja sen jälkeiseen Latvian terveydenhuollon uudistukseen. Latvia julisti toisen itsenäisyytensä 4.5.1990.

”Tämä mahdollisti merkittävät muutokset ja investoinnit terveydenhuoltoon, kun maa siirtyi kohti modernimpaa ja tehokkaampaa järjestelmää”, kerrotaan Wikipediassa.

Vapaudenpatsaalta alkaa Vapaudenkatu. Aiemmin katu on ollut Adolf Hitlerin katu ja Lenininkatu, mutta nyt Vapaudenkatu.

Suomalainen ylikapellimestari

Mainio oppaamme kertoi suomalaisten aikaansaannoksista Riiassa. Yksi niistä on se, että nuorten osuus on lisääntynyt konserttiyleisöissä. Siihen on vaikuttanut Tarmo Peltokoski, joka pestattiin vain hieman päälle 20-vuotiaana Latvian kansallisen sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi.  

Silmänruokaa ravintola Kolonādessa

Kävimme illallisella ravintola Kolonādessa Riian keskustassa. Kuvassa linnunpesää muistuttava alkuruoka. Minulle annos oli silmänruokaa, sillä kaverin lautaselta kuvan nappasin, kun näytti niin hauskalta. Keittiömestari Ainars Volodkan brie-juustosta rakentama kokonaisuus.

Viime syksy Latvian matkan postauksesta löytyy ravintolakokemuksia, myös Riiasta, lue lisää.

Ostoksia voi tehdä entisten Zeppelin-ilmalaivojen huoltohalleissa

Venäläisväestön osuus on noin 40 % Riiassa. Jonkin verran tuntumaa sain aamuisella käynnilläni Riian keskushallissa. Sinne ehti hyvin pikavilkaisulle ennen aamiaista, sillä se sijaitsi lähellä hotelliamme. Aamun hiljaisuudessa kielet pystyi tunnistamaan.  

En varsinaisesti etsinyt ostettavaa mutta Riian keskushalli kiinnosti sen erikoisen arkkitehtuurin vuoksi. Siellä myyjät asettelivat esille tuotteitaan ensimmäisen maailmansodan aikaisissa, saksalaisten Zeppelin-ilmalaivojen huoltohalleissa, jotka on otettu torikäyttöön.

Viidessä hallissa, paviljongeiksi niitä kutsuttiin, oli myyntitilat  maitotuotteille, lihalle, kalalle, vihanneksille ja päivittäistavaroille. Kaiken kaikkiaan tuhansia kauppapaikkoja.  Kakkoskerroksessa näytti olevan vaatetavaraakin.

Zeppelin-hallit avautuivat vasta 7.30, mutta hallien ympärillä valmistauduttiin tulevaan päivään. Siellä kasatiin myyntipöytiä ja kärrättiin autoista tavaraa. Yksi lihahalli avautui jo kello 7. ja siellä käytiin jo vilkaasti kauppaa.

Aika riensi ja ohjelma jatkui. Lisää juttua on tulossa pikapuoliin.

Riiassa on kiva kävellä. Siellä on paljon katseltavaa. Visit Latvian sivuilta löytyy matkailijoille hyödyllistä tietoa myös suomeksi.