Näkemistä, kokemista ja lukemista
Viikko alkaa Shakespearen mietteellä ”Onni on parfyymi, ei sitä voi roiskia toisten päälle saamatta muutamaa pisaraa itseensä.” Parfyymeistä mieleeni tulee Aune-rouva ja Opium eräässä muinaisessa kesätyöpaikassani. Aune rakasti Opium-parfyymiaan ja suihkutteli sitä runsain mitoin aamulla ensi töikseen – onneksi vain itsensä päälle – ja pian Opiumin makea tuoksu täytti koko työhuoneen. Siedin juuri ja juuri…
Tänään osuvasti Lin Jutangin sanoin ”Täysi vatsa säteilee puhtaasti hengellistä iloa.” Nyt ei ehdi enempää postailla kun täytyy hankkia sitä hengellistä iloa. Hyvää Suomi 103 v. päivää!
Tänään ilmestyi pussista mietelause ”Kukaan joka nauttii elämästä, ei ole epäonnistunut.” Sen on sanonut amerikkalainen journalisti ja kirjailija William Feather. En ole ollenkaan epäonnistunut. Koronan kiusatessa nautinnot ovat löytyneet yllättävän läheltä. Minulle on tullut aivan toisella tavalla tutuksi ympäristö, jossa olen asunut yli kolmekymmentä vuotta. Järvi on ollut tuossa vieressä kaikki nämä vuodet. Toki olen…
Neljäs joulukalenteripussi avattu. ”Hyvää uskotaan helposti, mahtavaa kernaasti.” Kylläpä oli vaikea miete, mutta niinhän se on aina, neljäs päivä vaellusreissuillakin on vaikea, miksei sitten joulukalenterimatkalla. Santiagonteiden vaelluksilla neljäs vaelluspäivä on aina ollut se, jolloin jäseniä kolottaa niin rinkan kantamisesta kuin maastossa tallustelemisesta. Viikon kestävällä saaristolomalla, neljäntenä päivänä lomailijan valtaa saaristohulluus. Silloin mikään ei maistu ja…
Jos kolmannesta pussista löytynyt miete on lähes kaksituhatta vuotta sitten eläneen filosofi Senecan, niin hyvin se pätee tähän päivään. ”Jokainen ympäristönvaihto tuottaa iloa” löytyi Kariston kustantamasta kirjasta Ilo: Pieniä viisaita ajatuksia ilosta. Toissa viikolla remontoin makuuhuonettani ja siitä syystä muutin nukkumaan työhuoneeseeni. Sitä ennen olin pitkään miettinyt ja laskeskellut mihin ajankohtaan tuon remontin toteuttaisin, sillä…
Aamulla oli joulukalenterini toisen pussin vuoro ja sieltä sain mietteen ”Mikään ei ole vuosia nopeampaa”. Miten tuon peittoaisi. Ei mitenkään. Kyllä ne vuodet vierivät rivakkaan, paitsi lapsena. Silloin joulujen väli oli pidempi. Nykyään, mummoiässsä meno on niin nopeaa, että joka kerta joulun lähestyessä huokaisee, että juurihan imuri hotkaisi viimeiset kuusenhavut ja nyt jo uutta pitäisi…
Tein itselleni joulukalenterin. Kaappeja kaivellessani löytyi vanhahko joulukalenteri, jonka ostin aikoinaan eräältä paikalliselta käsityöihmiseltä joulumyyjäisissä. Kalenterissa on paljon yksityiskohtia ja jokaiselle joulua edeltävälle joulukuun päivälle pieni pussi. Mikä kärsivällisyys tekijällä onkaan ollut. Aikoinaan hikoilin kaiken maailman tiimareissa ja hain pusseihin sopivia pikkuesineitä – ei krääsää, vaan käyttötavaraa lapselle. Voit varmaan arvata, että se oli hikistä…