Yksi kouluviikon retkistä suuntautui Cerro Campanarioon (Kellotornikukkula), jonka huipulla on useita näköalatasanteita. Tuolihissillä sinne nousimme. Hieman jännitystä Mummolle, sillä en oikein koe olevani omassa elementissäni, jos jalat eivät ole maassa. Hissistä pystyi katselemaan eri puu- ja pensaslajeja. Ne olivat merkitty kylteillä, joissa myös lisätietoa niiden koto- tai vierasperäisyydestä. Kävelläkin olisi voinut, sillä paikka ei ole…
