Yksi kouluviikon retkistä suuntautui Cerro Campanarioon (Kellotornikukkula), jonka huipulla on useita näköalatasanteita. Tuolihissillä sinne nousimme. Hieman jännitystä Mummolle, sillä en oikein koe olevani omassa elementissäni, jos jalat eivät ole maassa. Hissistä pystyi katselemaan eri puu- ja pensaslajeja. Ne olivat merkitty kylteillä, joissa myös lisätietoa niiden koto- tai vierasperäisyydestä.
Kävelläkin olisi voinut, sillä paikka ei ole järin korkealla.
Kuten turistipaikoissa monesti on tapana, niin myös Cerro Campanarion laella valokuvaaja nappasi kuvan tulijoista. Avauskuvassa kuvaajan ottama kuva, jossa Mummo jännittyneenä ja opettajani Eleonora, joka harrastaa slalomia, rentona.
Laitan jossain vaiheessa lisää kuvia kunhan puran järkkäristä.
Alpeilla mentiin paljon myös tuollaisilla hisseillä. Marikaa varsinkin ne vähän jännittivät, mutta lopulta niihin kuitenkin tottui ja ehkä oppi jo pitämään niistä. Hienoja maisemia!
Alpeilla minäkin ensimmäisen kerran pelkäsin moisissa hisseissä. Se oli joskus 1980-luvun lopussa ja sittemmin on kyllä tullut ajeltua useistakin kertoja. Mutta aina pikkusen jännittää.