Näkemistä, kokemista ja lukemista
Mäkiä löytyi kivuttavaksi tältäkin reitiltä. Monet taisivat valita bussin tälle osuudelle. Maisemat eivät ole kaikkein parhaita. Pitkät pätkät teollisuusalueita. Rauta ja satama ovat Bilbaon tunnusmerkkejä. La Santa cruz de Begona albergue Bilbaoon caminoa pitkin saapuessa on heti albergue. Hieman nuhruinen, mutta lähellä keskustaa. Tosin illallisen jälkeen joutuu tsemppaamaan, kun pitää täydellä vatsalla kiivetä takaisin aika jyrkkiä rappuja myöten….
Pyhiinvaeltajien illallinen sisältää kolme ruokalajia ja reippaanlaisen viiniannoksen. Ravintolatkin vaihtelevat laidasta laitaan. Joskus luksusta, toisinaan taas muovituoleja kuten Lezamassa. Kuten avauskuvasta näkee, liikunta ja sen jälkeiset nautinnot saavat peregrinon riemuitsemaan. Tallustelimme aika matkan ennen kuin olimme Gernikassa. Siellä piti tietenkin bongata Picasso, tai jäljennyshän se oli. Matka jatkui. Ei baarin baaria koko kymmenen kilsan matkalla…
Jo kolmas oppi tämän reissun aikana. Se vaati tuntikausien ylimääräisen kävelyn, sillä eräs itseluottamusta uhkuva usalainen älykkäine karttoineen sai minut harhaiseksi kolmen tien risteyksessä. Yksi suunta mihin ei pitäisi mennä, oli varma, mutta kahdesta oli vielä valittava. Teknisten laitteiden ja insinöörien maailmassa suurimman osan elämästäni työskennelleenä, minun on helppo hurahtaa laitteen tarjoamaan tietoon. Varsinkin kun…
Simpukka on Santiagon teiden symboli ja sitä näkee niin yksityisissä rakennuksissa kuin julkisissa paikoissa, milloin missäkin. Tässä sillan kaiteet on kuvioitu simpukoin. Ziortza-Bolibarissa majoituimme yksityiseen majapaikkaan Ziortza Beitia (36 petiä isommissa saleissa + 24 mahtuu 2 hh) Majatalon baarissa oli kova meno päällä jo iltapäivästä. Kylän johtaja oli kuorolainen ja muiden kuorolaisten kanssa lauloi iloksemme. Ja…
Lampailla taisi olla hauskaa, kun katselivat peregrinoja. Rankkaa menoa. Markinaan pääsytämme kaaduin sänkyyn. Jääkylmä vesipullo otsalla oloa parantelemassa. Ainoa ajatus oli, että tästä sentään selvittiin.Ensimmäinen kahdeksan kilometriä meni kevyesti, ei epäilystäkään, ettei selviäisi. Aamun viileydessä oli mukava vaeltaa lehtimetsän siimeksessä. Pari kahvilaakin oli, juuri silloin kun niitä ei vielä osannut kaivata. Viimeiset 14 kilometriä, ei…
Matka jatkuu läpi vehreiden maisemien. Maaseudun asukit laittavat tuotteitaan myyntiin milloin mihinkin. Tässä olisi mahdollisuus ostaa lähituotantoa olevaa siideriäkin. Vaan kun on aika vahvaa. Askel kevenisi nousuhumalan ajan, sitten iskisi väsymys. Debassa valmistaudumme huomiseen koitokseen, sillä kaikki varoittavat sen olevan rankka. Majoituimme juna-aseman vieressä olevaan majataloon. Turistitoimiston virkailijan mukaan Deban kautta kulki 7000 peregrinoa v….
Convento San Jose Komentua – kahdeksan egeä kahden hengen huoneessa. Ei paha, mutta huone hieman tunkkainen. Vaikea löytää, sillä porttia ei oltu merkitty mitenkään aamutuimaan. Läheisessä baarissa neuvotiin paukuttamana ovea. Laittoivat albergue-kyltin esiin vasta kun avasivat puolen päivän jälkeen. Kaupunki ei kauneimmasta päästä. Telakka ja teollisuutta saavuttaessa kaupunkiin caminoa pitkin. Guetaria – Zumaia, 7 km, 8.30-10.30
Helppo reitti. Perillä odottaa kaunis kaupunki, Guetaria.Albergue Kanpaia majoitus, yksityinen 12 euron paikka. Paljon sänkyjä, mutta alle kymmenen majoittujaa kuitenkin. Se piti makuusalin rauhallisena.Illalla budjetti petti pahan kerran. Lähes satsku meni ruokiin. Red mullet (nyt en muista mikä kala se olikaan, google kääntää punainen takatukka :)) ja tonnikalaa grillattuna. Txakoli-paikallista helmeilevää valkkaria. Odotellessa pintxos-välipaloja. Palan, lue…
Netistä sai vaikutelman että palveluja löytyy. Ei löytynyt. Ei ainuttakaan kuppilaa tai muuta. Siippa puuskutti heti ensimmäisessa mäessä ”en taida selvitä tästä”. Totta, ottaa voimille minullekin, ja outous häkellyttää. Tulee mieleen oma eka caminoni. Astorgasta lähtiessä edessä näkyi kyltti 260 km Santiagoon. Istahdin ihmettelemään ”Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin.” Irtokivipolut vaativat paljon polvilta. Ostimme San Sebastianista sauvat. Toisen…
Ensimmäiset puolialastomat espanjattaret näköpiirissä tänään. Viidentähden yksityisyyttä halajava siippani katselee ympärillään kuuden hengen yhteismajoitushuoneessa ja huokuu: ”En taida selvitä tästä”. En muistuttanut häntä, että caminolla törmää sadankin petipaikan majatalohuoneisiin. Mihin kannattaisi lentää, sen opin pari päivää sitten. Heti perään toinen oppi. San Sebastián – hyvä tietää, että kaupungin baskinkielinen nimi on Donostia. Ihan turhaan hain sen…
Melkein paniikki iski bussissa, kun katselin autioita yhä vaan vuoristoisemmaksi muuttuvia maisemia ja ulkolämpömittaria, joka heilui neljänkymmennen plus-asteen hujakoilla. Mitä ihmettä olen tekemässä. Ja houkutellut vielä siippanikin mukaan tähän hulluuteen. Helsingistä Barcelonaan Lento Helsinki-Barcelona saapui etuajassa, mutta emme olisi kuitenkaan ehtineet 10.15 Irunin junaan. Onneksi emme saaneet ostettua junapaikkoja etukäteen, sillä rahoja ei palauteta ainakaan edullisimmissa…
Reppu – Halti green scout roikkuu pesun jälkeen parvekkeella kuivumassa. Se on aikoinaan peritty kahdeksanvuotiaalta tyttäreltä, josta ei koskaan tullut partiolaista. Kaksi reissua 260 ja 800 km palvellut ja kohta taas reissussa. Tällä kertaa suuntana Camino del Norte. Itseäni varten, mutta myös lukijoiden hyödyksi, olen listannut muistiinpanojani varusteista vaikka en varsinaisesti jaksa suhtautua vakavuudella erilaisiin välineisiin…
Vaikeinta näissä camino-vaelluksissa on aloittaminen. Miten pääsee alkupisteeseen? Onko se pyhiinvaelluspassi aivan välttämätön hankkia etukäteen Suomesta, jos aika ei riitä postitus ynnä muihin rutiineihin? Koko aikaisesti kuulee, että passin saa mistä tahansa lähtöpisteestä. Nyt kuitenkin Irúnin kohdalla oli kaiken maailman aukioloaikoja. Ennen kaikkea mihin pitäisi lentää, jotta liikenneyhteydet toimisivat paikan päällä. Tilasin aikoja sitten lennot…