Flunssapäivien jälkeen lähdin tutustumaan Assisiin. Ylös, alas, ylös, alas. Keskiaikaisessa Assisissa riittää mäkistä maastoa ja kapeita kujia. Hyvät kengät ovat olennaiset Assisissa vieraileville.
Marraskuun puolivälin aikoihin ulkona oli luultavasti kylmempää kuin Suomessa, tai ainakin otin väärät vaatteet mukaan. Sisällä residenssissä pystyin säätelemään lämmön mieleisekseni, mutta ulkona tuuli tuiversi kylmästi.
Monte Subasion rinteelle rakennettu Assisi
Keskustan alueella ihmiset vaeltelevat tummanpuhuvissa vaatteissa kapeilla kujilla. Heijastimia en nähnyt yhtäkään, ellei sitten työmiesten huomioliivejä siksi lueta.
Assisi on rakennettu Monte Subasion rinteelle. Yläkaupungissa on hyvinkin vanhoja rakennuksia. Alempana laaksossa sen sijaan uudempaa asutusta.
Residenssiä hoitava Marina kertoi, että monet haluavat muuttaa laaksoon mukavuussyistä. Liikkuminen mäkisessä maastossa käy ikääntyvien voimille. Laaksossa on enemmän avaruutta, autonkin saa helpommin parkkiin. Ostoksia ei tarvitse kantaa tai vetää perässään sellaisessa ostoskärryssä, joka Suomessa koetaan ikäihmisten apuvälineeksi. Monessa Välimeren alueen pikkukaupungissa niitä käyttävät nuoretkin. Ja vetokärryjä löytyy eri kuosisina, ne ovat tosi tyylikkäitä!
Pikkuisen aikaperspektiiviä sain jo tulopäivänä, kun astuin Assisin kirjoittajaresidenssin ovesta sisään. Kertoivat oven olevan yli 700 vuotta vanha. Sisällä toki kaikki modernit mukavuudet, vaikka talo on keskiaikainen. Kierrätysmateriaaliakin on käytetty, jotkut roomalaiset kirkon pilarit toimivat tukina seinissä. (Meni hieman ohi, miten)
Kirkkoja ja pyhättöjä Assissa riittää, onhan kaupunki merkittävä pyhiinvaelluskohde.
Samoin uskonnollisiin asuihin sonnustautuneita, milloin johdattelevat matkustajajoukkoja, milloin hoitelevat omia asioitaan.
Avauskuvassa joukko nunnia oli menossa lauantaimarkkinoille.
Taidenäyttely seinän takana
Residenssirakennuksen alla on Rooman aikainen temppeli ja seinän takana Chiesa di Santa Maria delle Rose -kirkko. Sitä käytetään nykyään vain tilauskirkkona. Vierailuni hetkellä kirkossa oli Guido Dettonin taidennäyttely.
Maamerkkinä Santa Mariaa ei kannata käyttää. Kerran tulin kertoneeksi, että asustelen Santa Marian kirkon kupeessa. Sain ihmettelevän tokaisun, minkä niistä, meillä on monia Santa Marioita.

Pyhän Fransiscus Assisilaisen syntymäkaupunki – Pyhää Klaaraa unohtamatta
Assisia pidetään Fransiskus Assisilaisen ja Pyhän Klaaran syntymäkaupunkina. Usein kyllä unohdetaan mainita Pyhä Klaara.
Yhtenä päivänä lähdin kävelemään residenssiltä kohti Pyhän Fransiscuksen basilikaa (Basilica di San Francesco d’Assisi). En halunnut mennä keskusaukion (Piazza del Comune) kautta vaan katsoa kaupunkia muustakin suunnasta.
Hieman vaikea oli hahmottaa kapeilla kujilla missä olin. Kujien nimistä ei ota selvää, sillä katuopasteita ei näkynyt. Mutta tarpeeksi kun kävelin, kyllä sieltä vastaan tuli opasteita matkailijoita kiinnostaviin kohteisiin. Yksi tapa hahmottaa on se, että alaspäin mennessä yleensä löytää keskusaukiolle. Aukio on Assisin poliittinen ja kulttuurinen keskus.

Basilikassa minua kiinnostivat erityisesti kuuluisat Giotton freskot. Basilika on rakennettu useaan kerrokseen. Alimmassa kerroksessa sijaitsee Fransiscuksen hauta. Giotton neljä freskoa löytyivät alakirkon katosta, alttarikorokkeen yläpuolelta. Portaita pitkin pääsee yläkirkkoon (superior), josta löytyy lisää. Kuvata ei saanut, joten niitä ei voi nyt näyttää.

Pyhän Klaaran kirkko (Santa Chiara) on kaupungin vastakkaisella laidalla, Piazza Santa Chiaran aukiolla. Sen vieressä olevalta näköalapaikalta avautuvat upeat maisemat laaksoon. Kirkossa järjestetään konsertteja. Assisin oleskeluni aikanakin oli hieno kuoroesitys.

La Via di Francesco – Italian kuuluisa pyhiinvaellusreitti
Assisi sijaitsee La Via di Francescon pyhiinvaellusreitin varrella. Yhtenä päivänä haeskelin tämän Italian ehkä kuuluisimman pyhiinvaellusreitin solmukohtaa. Reitti kuulemma johtaa sisään ja lähtee ulos kaupungin laidalla olevasta solmukohdasta, joka löytyy Porta Capuccinin läheltä. La Via di Francescoa pitkin olisi voinut tallustella vaikka Roomaan.
Reitti alkaa La Vernasta, josta on reilut neljäsataa kilometriä Roomaan. Reitillä on kolme vaihtoehtoa: Via del Nord, Via del Sud and Via di Roma.
Vaikka sanon, että reitti alkaa La Vernasta, se ei tarkoita etteikö muualtakin pääsisi tuolle pätkälle. Nämä vanhoille pyhiinvaellusreiteille muodostuneet, nykyään yhä useammin matkailukäytössä olevat kulkuväylät risteytyvät muihin reitteihin monissa kohdin. Esimerkiksi Via Francigena lähtee Englannin Canterburystä ja se kulkee Ranskan ja Sveitsin kautta Roomaan ja sieltä Apuliaan, josta pyhiinvaeltajat aikoinaa jatkoivat laivalla Pyhään maahan (Israel ja Palestiina). Vanhoja pyhiinvaellusreittejä on kunnostettu Santiago de Compostelan suosion innoittamina ympäri Eurooppaa.
Tässä kerrotaan La Via di Francescon reitistä tarkemmin. Matka on jaettu 22 etappiin.


Porta Cappuccinilta lähdin kävelemään kohti Rocca Maggioren linnaa, joka sijaitsee residenssin yläpuolella korkealla kukkulalla. Pikkuisen oli kapuamista, mutta sieltä oli upeat näkymät Umbrian laaksoon.

Assisissa kisaillaan kenellä kaunein julkisivu
Matkalla La Via di Francescon solmukohtaan näin kauniita kukkasomisteisia julkisivuja. Tarkemmin katsellessa niistä löytyi mainintoja palkinnoista. Assisissa kilpaillaan aina keväisin kenellä on kaunein julkisivu. Tämä rouva sattui tulemaan juuri ovesta ulos ja antoi kuvata itsensä. Hänet on palkittu useampana vuotena.

Lue myös muut Assisia ja residenssioleskeluani koskevat jutut.
Mielenkiintoiselta kuulostaa tuo pyhiinvaellusreitti. En ollut siitä aiemmin kuullut. Tuskin sille kuitenkaan tulee ikinä lähdettyä.
Kiitos kommentista! Minulla on ollut hatarissa sunnitelmissa lähteä kulkemaan Via Francigenaa ja sopivan tilaisuuden tullen lähdenkin varmaan. Pidän Italiasta ja vaeltamisesta. Tosin jotkut osuudet näyttivät olevan liian pitkiä minulle. Olen nautiskeleva vaeltaja. Punkka, ruokaa ja punkkua 🙂 täytyy löytyä parinkymmenen kilometrin välein.