Assisi sijaitsee Perugian maakunnassa, jonka keskus on Perugian kaupunki. Ei kovin suuri, mutta huomattava kuitenkin.
Päädyin lähtemään Perugiaan vapaapäivän viettoon. Assisista on paikallisjunayhteys sinne, kestää vain parikymmentä minuuttia. Ensin toki täytyy hankkiutua Assisin keskustan kukkulalta Santa Maria degli Angelissa sijaitsevalle juna-asemalle bussilla. Busseja lähtee Piazza Matteotilta parinkymmenen minuutin väliajoin.
Perugian juna-aseman vieressä on Fontiveggen asema, josta lähtee kiskoilla kulkeva Mini Metro. Kohdeasemaksi valitsin Pincetton, sillä sen lähistöllä sijaitsi ykköskohteeni, taidemuseo Galleria Nazionale dell’Umbria. Samalla alueella sijaitsee myös Perugian yliopisto, josta jo kerroin aiemmassa postauksessa ja saamastani ”mallikoulutuksesta”.
Silkkaa kullan kimallusta Galleria Nazionale dell’Umbriassa
Taidemuseossa oli menossa L´Eta Dell´Oro – jotakuinkin vapaasti käännettynä kullan aika – näyttely. Näyttely on avoinna 19.1.2025 asti.
Hauskasti olivat saaneet esille keskiaikaisia ja aivan viime vuosien teoksia. Kuten esimerkiksi vuodelta 1487 oleva Bartolomeo Caporalin Angelo ja Andy Warholin Golden Marilyn, vieri vieressä.
Camera Oscura – näyttelyssä oli esillä monia vaikuttavia valokuvia.
Valokuvasin itsekin. En voinut olla innostumatta kevyen verhon läpi siintävistä keskiaikaisen kaupungin maisemista. Tässä yksi esimerkki.
Suu makeaksi Perugian suklaamarkkinoilla
Käyntini aikaan Perugiassa oli meneillään suklaamarkkinat. Perugian suklaamarkkinat on vanha perinne, joka juhli kolmekymppisiään tänä vuonna.
Paljon oli makeutta ilmassa. Lapsia, koululuokkia opettajineen ja muuten vaan suklaan ystäviä.
Lapsenmieli tarttui Mummoonkin Piazza Matteottilla. (Onkohan kaikissa kaupungeissa samat piazzojen nimet, Matteotti on myös Assisissa) Panin tanssiksi suklaahahmo Giandulan kanssa. Giandula kuulostaa naiselta, mutta olikin mies. Giandulan työkaveri videoi tanssimme. Hänellä oli hauskaa, kuten myös muilla paikalle eksyneillä.
Lue myös muut Assisia ja residenssioleskeluani koskevat jutut.
Olipa taas hauskat kuvat ja tarinat Mummon matkasta, kiitos! Oliko Perugian suklaa yhtä hyvää kuin kuuluisaa, miten pärjäsi suomalaiselle?
Kiitos viestistä Auli! Kiva että nautit kanssani. Mitä suklaaseen tulee, söin pussillisen Perugian maistuvia suklaakuulia. Ne palvelevat eri tarkoitusta kuin minulle rakas Fazerin sininen. Sitä voi syödä selällään – antaa sulaa suussa – samalla kun lukee kirjaa. Lähes joka päivä kaksi riviä maitosuklaata menee. Aina välillä yritän siirtyä tummiin 70 %:n suklaisiin, mutta palaan siniseen herkkuuni.
Itse en oikein makeasta välitä, mutta suklaamarkkinat kuulostavat todella hienolta tapahtumalta. Harmi, että sellaisia ei taida Suomessa olla. Jos olisi, osallistuisin varmasti.
Kiitos Mikko! Yritin kuukeloida minäkin, mutta en löytänyt Suomesta suklaamarkkinoita. Muita markkinoita kylläkin, erityisesti näin joulun alla.