Kenian matkani ensimmäisen viikon majoitukset olivat selvät jo hyvissä ajoin – eli se Päivi Arvosen järjestelemä safariviikko. Hän oli hoitanut majoitukset ja reissun muut yksityiskohdat. Mutta kun safariviikko oli ohi, muut lähtivät kuka minnekin, minä jäin vielä viikoksi Keniaan.
Matkasuunnitelmaa tehdessä jouduin miettimään jäänkö Nairobiin vai käynkö Mombasassa sen lisäksi. Helpolta ja edulliselta kuulostavia lentoja olisi ollut tarjolla Nairobista Mombasaan.
Päädyin kuitenkin jäämään Nairobiin. Hyvä päätös, sillä safariviikon elämyksissä oli sulattelemista, ja kännykkäongelma, josta kerroin aiemmin, oli ratkaistava. Se ei käynytkään ihan käden käänteessä. Lisäksi Nairobissa oli minua kiinnostavaa nähtävää riittävästi.
Kerron tässä postauksessa Naivashan majoituksesta. Masai Mara ja Nairobi saavat omat postauksensa.
Taidehotelli Naivashassa – Aloepark Art Hotel
Puolentoista tunnin ajomatka iltamyöhään Nairobin kansainväliseltä Jomo Kenyatta lentokentältä Naivashaan tuntui ajatuksena pitkältä, mutta nopeasti se meni. Ajomatkan aikana saimme ensituntuman Keniaan ja kanssamatkustajiin.
Aloepark Art Hotelin omistaa suomalainen Sari, joka on asunut pitkään Keniassa. Häneltä ja Päiviltä saimme paljon kiinnostavaa paikallistietoa. Hotelli on vallan viehättävä paikallisten taitelijoiden töineen. Pääsimme myös tutustumaan kenialaiseen ruokaan. Keittiöhenkilökunta valmisti meille muun muassa ugalia, maissijauhoista tehtyä pikkukakun muotoista lisuketta ja chapati-leipää.

Äänimaailma aamusella piti huolen herätyksestä. Ensin alkoivat koirat, sitten kukko, sen jälkeen kajahti kylän moskeijasta rukouskutsu. Minua eivät nuo äänet häirinneet, sillä heräsin joka aamu ennen kukonlaulua. Neljän tunnin unirytmi päsähti päälle, kuten usein matkoilla ollessani. Mutta jos kaipaa pidempää unta, niin kannattaa neuvotella huone sisäänkäynnin puolelta, sinne ei kuulemma kukon kiekuminen kuulunut. Ykköshuoneeseen kuuluu lisäksi keittiön äänet, näin kertoi siellä majoittunut.
Otsalamppu oli tarpeen, sillä sähkökatkoksia oli useita. Jotkut olivat huomanneet huoneissa olevat aurinkoenergialamput ja saaneet virtaa niistä sähkökatkosten aikana. Minulta meni ohi, varmaan siksi, että olen tottunut matkoilla käyttämään otsalamppua monissa eri tilanteissa. Vasta viimeisenä iltana näin katosta roikkuvan valkoisen verkon katveessa lampun. Verkon olin mieltänyt koristeeksi. Sekin olisi selvinnyt, jos hyttyset olisivat kiusanneet.
Naivasha, pieni kenialainen kylä, jossa luontokohteet lähellä
Naivashan alueella näkyi valtavia kasvihuonealueita. Niissä kuulemma kasvatetaan reilun kaupan ruusuja. Niitä, joita meilläkin myydään marketeissa.
Naivasha on pieni kooltaan, kenialainen kylä. Sieltä käsin on helppo lähteä tutustumaan moniin luontokohteisiin. Aiemmassa postauksessa kuvailin jo retkiä Naivashajärvelle je Sanctury Farmille ja Isoa viisikkkoa pongaamaan.
Aloeparkin koirat pääsivät ulkoilemaan – ne suorastaan odottivat hetkeä, jolloin Päivi safarilaisineen palasi. Teimme vaihtelevin kokoonpanoin kyläkierroksen.

Elsa vapaana syntynyt
Ehkä muistat kuulleesi Elsasta, leijonan pennusta ja sitä kasvattaneesta Adamsonin pariskunnasta. Heidän tarinastaan ilmestyi ensimmäinen romaani 1960 ja vielä leffakin sen jälkeen. ”Elsa – vapaana syntynyt” liikutti aikoinaan yleisöjä. Tapahtumat sijoittuvat Naivashan alueelle.
Lisää Elsasta ja Adansoneista voi lukea Elsa luonnonsuojelurahaston, Elsa Conservation Trust -sivuilta.

Täytyy sanoa, että uguli ei kyllä ole missään tapauksessa omaan makuun. Ei maistu miltään ja on suutuntumaltaan aikamoista liisteriä. Naivashalla olisi mukava käydä ja mieluusti valitsisin majapaikaksi Aloepark Art hotellin.
Kiitos kommentista. Olemme samanmielisiä siitä ugulista, mutta on aina kiva kun saa maistaa muiden kulttuurien ruokia.
Hienoa, että tieto Sarin hotellista leviää myös matkablogien kautta! Mehän viivyimme Sarin vieraina kesäkuussa taisi olla jopa viisi yötä. Kävittekö tuolla Elsameressä, kun mainitset tuon Elsa, vapaana syntynyt -tarinan. Ellette, niin tsekkaa tästä: https://meriharakka.net/2023/07/05/elsamere-naivasha/
Kiitos linkistä! Mielenkiintoista taustatietoa. Elsameressä emme käyneet, sillä aika oli rajallinen. Seuvaavalla kerralla sitten.