Hämeen Härkätie kulkee Someron keskustan liki. Siellä liikkuvat pyöräilijät ja motoristit. Olenpa itsekin patikoinut jonkun osan tuota Suomen vanhinta tietä, josta on muotoutunut nykypäivän matkailutie kulttuuri- ja luontokohteineen.
Tällä kertaa luonto-oppaana toiminut Heikki Anttila vei meidät alppimaisemia muistuttaville Häntälän notkoille. Someron maaperä on savista. Se näkyy vesistöissä sameutena ja sateen jälkeen kengänpohjissa kotiin viemisinä, joista pääsee eroon vain tiukkaotteisesti harjaamalla.
Häntälän notkoreitti on pituudeltaan vain noin puolitoista kilometriä, mutta kyllä siihen sai aikaa kulumaan sopivia jalansijoja sateen liukastamilla poluilla haeskellessaan. Muutamia liukumiinojakin olivat hiehot asetelleet reitille. Heikiltä tuli paras kuulemani maatalouteen liittyvä muistisääntö: hiehot ovat niitä, jotka opiskelevat lehmiksi. Hiehojen vuoksi alueelle ei saa viedä koiria. Ne kun voivat pelästyä.
Houkuttipa Heikki Mummon ja pari muuta jatkoille Peuranpolulle. Hyvä, että tuli lähdettyä, vaikka aikataulua aluksi epäilin, sillä Peuranpolun metsälenkki monipuolisti maisemakuvaa.
Kivan näköistä perinnemaisemaa! Tuolla on joskus ollut ajatuksena käydä niin oli mukava lukea paikasta ja nähdä kuvien muodossakin, että miltä paikka näyttää!
Kiitos, kiva kuulla että postauksestani oli iloa.