Quiton kaupunki Pinchincha-tulivuoren rinteeltä nähtynä. Upeat näkymät alla olevaan laaksoon. Ilma sen verran ohutta, että pienikin ylämäki hengästytti.
Olimme jo ehtineet Quitossa ollessamme tottua ohueen ilmaan. Espanjan opettaja kertoi, että muutamia opiskelijoita oli jouduttu siirtämään muualle, kun vuoristotauti vaivasi jo Quiton korkeuksissa (2850 m merenpinnasta).
Ecuadoriin tullessa päätä särki kuin uudenvuodenjuhlien jälkeen, vaikkei mitään alkoholipitoista voinut/halunnut nauttia. Venezuelainen tarjoilija kertoi, että hänellä tottuminen kesti kymmenisen päivää. Me selvisimme noin viikossa. Amatzoneilla käynnin jälkeen paluu Quiton korkeuksiin oli helpompaa, vain päivän verran päätä särki.
Kohta postaan kuvia Cotopaxin korkeuksista. Hieno kokemus sekin!
Kylläpä olette olleet korkealla! Tuolla ihan varmasti pieni ponnistelu voi tuntua jo hurjalta.
Olimme jo ehtineet Quitossa ollessamme tottua ohueen ilmaan. Espanjan opettaja kertoi, että muutamia opiskelijoita oli jouduttu siirtämään muualle, kun vuoristotauti vaivasi jo Quiton korkeuksissa (2850 m merenpinnasta).
Ecuadoriin tullessa päätä särki kuin uudenvuodenjuhlien jälkeen, vaikkei mitään alkoholipitoista voinut/halunnut nauttia. Venezuelainen tarjoilija kertoi, että hänellä tottuminen kesti kymmenisen päivää. Me selvisimme noin viikossa. Amatzoneilla käynnin jälkeen paluu Quiton korkeuksiin oli helpompaa, vain päivän verran päätä särki.
Kohta postaan kuvia Cotopaxin korkeuksista. Hieno kokemus sekin!