Näkemistä, kokemista ja lukemista
Kuka muistaa vielä Littoistenjärveä? Sitä, joka reilu vuosi sitten suurin otsikoin muutettiin kirkasvetiseksi, taidettiin jopa turkoosista väristä puhua. Mummonmielisten haaveisiin ilmestyi tuolloin toivo siitä, että voisimme jättää jälkipolville ”tuhansien levälätäkköjen maan” sijaan sen ”tuhansien puhtaiden järvien maan”, jona meitä maailmalla markkinoidaan. Olkoonkin, että siihen tarvittaisiin kemikaaleja. Turun seudulla kun liikuimme ja uimapaikkaa haimme, olihan tuo…
Kun turistit siirtyvät rantatuoleistaan hotelleihinsa valmistautumaan iltarientoihin, rannalle ilmestyvät yövuorolaiset, kulkukoirat. Ne jolkuttelevat tyhjällä rannalla. Joskus aamuyön tunteina rantahotellien vieraiden yöuni saattaa keskeytyä koiralauman keksinäisiin välienselvittelyihin. Aamulla rantahiekka on täplittynyt tassunjäljistä. Varhaisimmat uimarit saattavat törmätä läjiin, johon ei mielellään astuisi. Ne kuitenkin pikaisesti rantabaarien avauduttua lakaistaan jäljettömiin.
Kreetalla rantaviivaa riittää: tuhat kilometriä, joista 300 kilometriä hiekkarantaa. Mummot suuntaavat vesijumppaamaan Sougiaan, Geranin, Agios Pavlosiin, Plakiasiin tai Pamnoniin. Nämä rannat syvenevät nopeammin kuin monet lapsiperheiden suosimat rannat. Vihjeet antoi oppaamme Vasso Katsantoni (eikö olekin hauska sukunimi). Oppaan mainitsemissa paikoissa en käynyt mutta miellyin Sitian uimarantaan. Auringonnousun aikaan seisoin monena aamuna kaulaani myöten vedessä ja…