Mieleni teki tutkiskella Joensuuta, kun kerran sinne asti olin matkustanut. Niinpä tein tuntikausien kävelylenkin kaupungilla. Ihailin Pielisjoen maisemia useammastakin kantista ja eri vuorokauden aikoihin. Käväisin Taitokorttelissa ja pistäydyin sen vieressä olevaan karaokebaariin. Syödäkin piti. Kävin pitsalla torin läheisyydessä olevassa ravintolassa.
Taitokortteli on Joensuun ylpeys. Olen käynyt siellä aiemminkin, mutta aina se on yhtä viehättävä. Taitoshop löytyy monesta muustakin Suomen kaupungista, mutta Joensuussa Taitoshopin kanssa samassa korttelissa on oikea käsityökeskittymä. Toki Taitokorttelissa on myös tehdasvalmisteisia tuotteita, kuten sisustustavaraa vaikkapa Tanskasta.
Jututin Taitoshopin myymälänhoitajaa Minna Hirvosta samalla kun katselin valikoimia. Hän arvostaa käsillä tekemisen kulttuuria ja kauneutta. Taitoshopissa, kuten suurimmassa osassa Taitokorttelin myymälöitä, tuotteissa näkyy paikallisuus, yksilöllisyys ja persoonallisuus. Toki valikoima vaihtuu kausien mukaan.
Kieto on yksi Taitoshopin tuotemerkeistä. Koruja tehdään yläkerrassa, vaatteet Portugalissa.
Tulipa Joensuusta kotiin viemisiksi uusi sanakin tai oikeastaan kaksi: säpsä ja säpsänä. Säpsä on karjalainen aikuisen naisen päähine. Säpsänässä yhdistyy säpsä ja päähuivi bandana.
Kannattaa tsekata mitä näyttelyjä Taitokorttelissa on meneillään. Vierailuni aikaan oli sekä kivi- että puuveistoksia näyttelytiloissa.
Suvannon Santran sekahakukaraoke
Mainitsin jo karaokebaarin. Se löytyi Taitokorttelin kupeesta, lähes pihapiiristä. Kaunis ilma oli houkuttanut Suvannon Santran terassille väkeä. Sisällä raikui laulu, vaikka oli tiistai ja vasta iltapäivän varhaiset tunnit. Asiakkaina olevat sanoivat, että Suvannon Santra on suosittu paikka. Varmaan niin.
Karjalanpiirakasta tulee mieleen nälkä.
Roihuun pitsalle
Ruokapaikan valinta tuottaa aina päänvaivaa vieraassa kaupungissa. Toki kuukeloin, mutta en oikein saanut tolkkua ja nälkä alkoi vaivata.
Torin liepeillä, kun kyselin vihjettä, kehottivat menemään ”tuohon mustaan möykkyyn”. Sillä tarkoitettiin Kauppahalli Joensuuta, josta jo kerroin edeltävässä postauksessa. Tiesin kauppahallin olevan mukana virallisessa ohjelmassani seuraavana päivänä ja halusin muuta.
Päädyin Pizzeria Roihuun. Pakko sanoa, että oli paras pitsa pitkään aikaan. Ohut ja rapea pohja, ja päällä punasipulia, serranonkinkkua ja katkarapuja. Kyytipojaksi punaviiniä. Koko hoito 25 euroa. Ei paha.
Joku saattaa ajatella, että onpa mielikuvituksen puutetta, kun päätyy pitsalle, vaikka paikallistakin ruokaa olisi varmaan tarjolla. Niin se vaan on, että pitsa on vallannut alaa, ei vaan Suomessa vaan muuallakin maailmassa.
Roihussakin ovi kävi taajaan. Suomalaisen on ollut helppo tykästyä pitsoihin jo siitäkin syystä, että piirakkaruoat ovat meille tuttuja. Niitä leivotaan varsinkin itäpuolella Suomea. Yksi esimerkki on karjalanpiirakka.
Pielisjoen maisemia
Yövyin Original Sokos Hotel Kimmelissä, joka on vetomatkan päässä rautatie- ja linja-autoasemasta. Matkalaukun veto siis.
Ei Kimmel ole kaukana toristakaan. Torin seutua pidän Joensuun keskustana.
Kaupungilta palasin Pielisjoen yli Itäsiltaa myöten Kimmeliin. Silta ei ole pitkän pitkä, mutta kaksi nimeä sillä on. Ilosaaren kohdalla Itäsilta muuttuu Länsisillaksi.
Roihu on itselle ollut aikalailla vakiopaikka Joensuussa. Kuten totesit, mainiot pizzat aina ja palvelukin on kohdillaan. Mukava tukea tuollaista paikkaa.
Kiitos Mikko! Joskus kannattaa kysellä paikallisilta, niin nytkin. Hyvä valinta.