Kuvaamassa Virossa ja vähän Latviassakin – Kara-Kamerat kuvausretki

Rennolla otteella ja löyhästi suunnitellulla ohjelmalla meni tämä Kara-Kameroiden jäsenille suunnattu kuvausreissu. Kerrassaan ihanaa vaihtelua työperäisiin matkoihini.  Etukäteen tiedossa olivat päivämäärät ja hotellit. Päämääränä kaksoiskaupunki Valga/Valka Viron ja Latvian rajalla.

Lähtö perjantaiaamuna 27.9. Eckerö M/S Finlandialla, paluu maanantai-iltana samalla veneellä.

Pari hotellia oli myös etukäteen varattu. Kaksi yötä Valgassa Hotel Metsis ja yksi yö Viljandissa Centrum Hotel.

Kuusi henkilöä. Kaksi autoa, joiden takakontit pullistelivat kameroista ja muista kuvaamiseen liittyvistä laitteista. Mukana oli tiettävästi opaskirjojakin, mutta eipä niitä juuri plarailtu. Fiiliksellä mentiin ja pysähdyspaikat määräytyivät sitä mukaa kun joku sai idean. Tai vaikkapa töyhtöhyyppäparvi laskeutui lounastamaan maissipellolle, kuten kävi Saarepõllun kylän kohdalla. WhatsApp viesteillä kommunikoimme autojen välillä. Hienoja paikkoja näin tuli koluttua.

Avauskuva on Mukrin luontopolun näkötornista. Kuvaaja Lassi Ritamäki.

Ajoreitti Tallinnasta Valgaan ja takaisin

Yritän näin jälkikäteen hahmotella reittiä sen mukaan, miten ne tallentuivat kännyyni.

• Tallinna
• Mäon kartano ja kylä, Paiden kunnassa
• Paide
• Türi
• Vöhma
• Valga, Viron puolella
• Valka, naapurikaupunki Latviassa, rajakaupunki Valgan kanssa
• Venäläisen sotapäällikkö Barclay de Tollyn mausoleumi Jõgevestessä
• Helme, maalinnan rauniot ja luolat Valgan lähellä
• Mulgin majakka
• Mustla, kylä Viljandimaalla
• Mukrin luontopolku
• Saarepõllu maaseutualue
• Lellen kartano ja maatila
• Takaisin Tallinnaan

Kattava kuvasato Viron kohteista

Kuusi valokuvaajaa – mitä siitä muutakaan syntyy kuin tuhansia kuvia. Kuvia reissusta päivitetään retkikansioon sitä mukaa kun kukin kerkiää niitä käsitellä. Kansio löytyy Kara-Kameroiden nettisivuilta.

Kara-Kamerat retkeilee ahkerasti myös kotimaassa. Aina en ehdi mukaan, mutta usein kuitenkin. Jos haluat tutustua retkiini, vilkaise blogin sisältöä vaikkapa avainsanalla Kara-Kamerat.

Virossa riittää kartanoita

Virossa on valtava määrä kartanoita, mikä missäkin kunnossa. Kartanoista yleisesti kerrotaan Viron kartanot -verkkosivuilla. Sieltä löytyy myös kattava lista kartanoista, toistaiseksi vielä kylläkin vain viron kielellä. Suomenkielisillä sivuilla kerrotaan: ”Virossa säilynyt (pappiloita ja karjakartanoita lukuun ottamatta) enemmän tai vähemmän alkuperäisessä muodossaan kartanorakennuksia 414 kappaletta.”

Retken ensimmäisenä kohteena oli remontin alla oleva kartano Mäon kylässä. Viimeisenä kävimme Lellen kartanon maatilalla, jossa lampaita laidunsi aitauksessa ja kanat tepastelivat pihalla. Siellä olisi varmaan ollut paljonkin kuvattavaa, mutta laivalle oli kerittävä.

Türissa kahvitauko

Türissa Kadri Taren kahvilassa oli mukavasti valittavaa eri tarpeisiin. Kun reissun päällä on useampia, toiset haluavat syödä, toiset kahvitella. Kumpaakin tarvetta pystyi tyydyttämään Kadri Taren kahvilassa. Näyttää siltä, että Virossa yleisestikin kahviloissa tarjotaan myös kevyttä ruokaa. Keitot ovat yleensä hyviä. Leivonnaisia on aina.

Pieni kävelylenkki Türissa.

Vöhmassa vaatekaupassa

Viljandimaalla pikkukaupunki Võhmassa kierrellessäni näin Kaisa Butiik -kivijalkapuodin. Sisällä tiskin takana istuskeli Airi. Puoti oli täyteen sullottu vaatetta, kaiken kokoista ja kaikkiin tarkoituksiin. Linkistä paljastuu, että heillä on verkkokauppakin.

Vessa on se toinen juttu. Niitä kyllä tuntui Virossa löytyvän helposti, mutta se tunne, kun vessaa etsit ja ainut mitä löydät on Veski -niminen katu.

Matka jatkuu kohti Valgaa, sadetta ripottelee vähän väliä

Keväällä, kun valitsimme ulkomaan retkikohdetta Kara-Kameroiden jäsenistöllle, keskustelua käytiin tietenkin siitä minne ulkomaille. Viro valikoitui taas kerran kohteeksi, sillä se on vielä toistaiseksi suht edullinen ja helppo lähestyä autoilla kameroineen päivineen.

Valgaa netissä tutkiessa tuli eteen: ”Siellähän on vaikka mitä sotahistoriasta Hesburgeriin.”

Niinhän siinä kävi, että aika myöhään saavuimme perille Valgaan, hotelli Metsikseen.

Hotellin ensi vaikutelma oli outo nykyaikaan asetettuna. Joka puolella vastaanottokerroksessa ja ravintolassa täytetyt eläimet tuijottivat lasittunein katsein. Olin varma, että nuo otukset seuraavat uniini, mutta niin ei onneksi käynyt.

Pitkän päivän jälkeen syömään hotellin ravintolaan – ei mikään huono vaihtoehto, sillä ruoka oli hyvää – ja vielä sen jälkeen ulos pimeään puistoon kuvaamaan.

Valga ja Valka päivän valossa – rajakaupunki Viro/Latvia

Valga on kaksoiskaupunki Viron ja Latvian rajalla. Raja-alueella on penkki valokuvausta varten. Siinä voi asetella jalkansa niin, että toinen jalka on Viron ja toinen Latvian puolella.

Läheisessä puistossa on myös keinu, jossa voi kiikkua kahden maan puolella samoilla vauhdeilla.

Kuten niin monessa muussakin maailman kolkassa, rajakauppaa käydään. Virolaiset käyvät Latvian puolella ostoksilla.

Valtava SuPerAlko -hallimyymälä löytyy heti Latvian puolelle päästessä.

Tirgus Turg -torilta voi ostaa vihanneksia, hedelmiä, makkaroita ja sen sellaista.

Ihmisiä ja paikallista elämää kuvaavana minua ilahdutti, että kohteet eivät kieltäneet kuvaamasta. Kohteeni jopa näyttivät nauttivan tilanteesta.

Valgan sotahistoriallinen museo

Hotelli Metsiksestä kävelymatkan päässä sijaitsi Valgan sotahistoriaa esittelevä museo ja teemapuisto.

Sotahistoriasta kiinnostuneille varmaan tuntikausien kohde. Olihan siellä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Muun muassa sotilaan varusteiden esittely. Reppu sisälsi pervetiiniäkin. Pervitin on toisen maailmansodan aikana sotilaille kehitetty metamfetamiini, joka vie väsymyksen ja tuo euforian.

Valgan rautatieasemalla

Juna tuli juuri parahiksi, kun saavuimme Valgan rautatieasemalle. Aseman kahden puolen yhdistävältä sillalta on hyvät näkymät katsella junan tuomia ihmisiä ja heidän vastaanottajiaan.

Valgasta kohti Tallinnaa

Kaksi yötä Valgassa riitti kaksoiskaupunkiin tutustumiseen. Retkemme kolmannen yön päädyimme viettämään Viljandissa. Siellä olisi viihtynyt kyllä pidempäänkin. Vaikutti kivalta paikalta. Nythän aika jäi lyhyeksi, sillä saavuimme vasta illansuussa Viljandiin. Seuraavana päivänä piti varatutua siihen, että kuvaamistouhut eivät myöhästytä meitä Tallinnan iltalaivasta.

Valgan/Valkan rajalla paikallinen nainen oli vinkannut meille Barclay de Tollyn mausoleumin, joka sijaisee Tõrvassa lähellä Valgaa. Kun hotellin tarjoilijakin kehui paikkaa, niin olihan se käytävä tsekaamassa.

Muutaman euron pääsymaksulla saimme kattavan opastuksen. Enpä ole aikoihin tavannut niin innostunutta opasta. (Kuvassa, harmi että nimi unohtui kysyä)

Matkan varrelle osui myös Helmen luolat ja maalinnan rauniot, jonne oli jonkin verran kiipeämistä jos lähti tavoittelemaan raunioita luolilta päin.

Syntymäpäiväjekku Mulgin majakan naapurissa

Mulgin majakkaa lähestyttäessä silmiin pisti outo nähtävyydestä kertova viitta. Pakkohan se oli ottaa selvää, mistä kyse, sillä kyltti näytti osoittavan yksityiselle alueelle. Pihalle ilmestyi talon isäntä.

Syntymäpäiväjekku. Pojat pystyttivät nähtävyyskyltin, joka johtaa synttärisankarin syntymäkotiin. Koska kyltti sijaistee Mulgin majakan vieressä, niin kuinkahan moni on käynyt ihmettelemässä? Ainakin vielä toistaiseksi isäntää nauratti, kun kävin.

Mukrin luontopolku

Aivan ihana räme, jota voi katsella myös näkötornista. 67 askelta huipulle, oli joku porukastamme laskevinaan. Kannatti. Mahtavat näkymät Mukrin luontopolulle. Mieli olisi tehnyt lähteä seuraamaan mihin pitkospuut vievät.

Viljandissa

Kuten jo totesin, lyhyeksi jäi Viljandin vierailu. Linnoituksella ehdimme käydä illan jo hämärtyessä. Muutoin pikainen kuvauskierros aamulla.

Aamuyhdeksältä Centrum Hotel Viljandissa pääsimme osallistumaan evakuointiharjoituksiin. Niitä järjestetään viranomaisten vaatimusten mukaisesti kerran pari vuodessa. Meille sattui se kerta.

Kondasen keskus Viljandissa

Paul Kondas on virolainen naivisti, jonka kuuluisin maalaus on Mansikansyöjät. Viljandissa on kahdeksan suurta betonista mansikkaa eri puolilla kaupunkia. Kuusi niistä taisin bongata. Kondasen keskuksessa purkivat käyntini aikaan juuri päättynyttä näyttelyä. Uutta tulossa, kertoi oven suusta tavoittamani Mare Hunt.