Pressireissun ensimmäisen päivän ohjelmassa oli Pirts-kokemus. Pirts tarkoittaa saunaa ja sen pitäisi olla tuttua suomalaiselle. Mutta tässä kohtaa Mummo meni tolaltaan. Niin tolaltaan, ettei älynnyt ottaa kuvaa miehestä, jonka eteen asettui alastomana makaamaan. Miehen nimi oli Anrijs Tamisārs. Hän on saunarituaaleja tarjoavan Lavandas pirtnieki -yrityksen saunamestari.
Siinä käsittelyn aikana, kun tuijottelin selälläni maaten, sen minkä likinäköisiltä silmiltäni näin, saunamestari Anrijsia, mietin että käynhän gynekologillakin ja usein on kohdalleni osunut miesgynekologi. Mikäs tässä.
Mielessäni kävi myös amerikkalaisnainen, satunnainen kanssakävelijäni Espanjan Santiagon teillä, jonka caminon haasteisiin kuului oppia hyväksymään, että majatalossa hänen alushousunsa joutuivat pyykkitelineeseen kaikkien näkyville. Hän ei kuulemma ollut koskaan edes riisuutunut aviomiehensä nähden.
No, siinä maatessa kävi monta asiaa mielessä. Kuten sekin, että kauanko mahdan kestää 40–50 asteen lämmössä. Ennen käsittelyäni olin jo maannut lauteella arviolta 40 minuuttia, enkä selvinnyt siitä kovin hyvin. Kävin useista kertoja haukkaamassa happea ja makaamassa ulkona verkossa, joka oli tarkoitettu rituaalin loppuhuipentumaksi. Kyse ei ollut lämmöstä – vietänhän kotimaassakin seurustelusaunoissa tuntikausia. En vaan ole makailevaa sorttia, en saunassa enkä uimarannalla. Luulen kuitenkin, että tämä makailuosuus oli välttämätöntä, koska meitä rituaaliin osallistujia oli neljä ja saunamestareita kaksi. Piti odottaa vuoroaan.
Usean saunakulttuurin sekoitus
Kun saavuimme Ziedlejessä sijaitsevan villasaunan pukuhuoneeseen, meitä tervehtivät kynttilät ja teetarjoilu. Itse saunatilassa – pyöreä villalla vuorattu rakennus – oli hämyinen tunnelma.
Olisin halunnut pitää silmälasit päässä, jotta olisin nähnyt paremmin mitä tapahtuu kollegoille, jotka olivat käsittelyssä ennen minua. Anrijs suositteli jättämään silmälasit pukuhuoneen puolelle. Rituaalin alussa saunassa oli lämpöä noin 40 astetta, mutta kun kiukaalle heitettiin vettä, niin huomasin, että oli hyvä ajatus jättää lasit ulkopuolelle odottamaan. Pilalle linssit olisivat menneet. Niin teki myös Anrijs. En tiedä oliko vitsi vai ei, mutta hän naureskeli omaavansa -8 näön.
Anrijs kertoi, että saunamestareiden koulutus kestää vuoden. Useimmat – kuten hänkin – eivät toimi kokopäiväisinä saunamestareina, vaan leipätyö on muualla. Liian raskasta. Se on ymmärrettävää, sillä kuka jaksaisi hikoilla saunassa päivät päästään.
Jos kuvittelet, että kyseessä oli latvialainen saunarituaali, niin ei. Kyllä tämä oli sekoitus monen saunakulttuurin yhdistelmästä. Oli japanilaista, turkkilaista ja varmaan myös latvialaistakin. Lavandas pirtnieki -niemellä toimiva saunamestarikaksikko oli kehitellyt näistä oman versionsa, jonka me neljä toimittajaa koimme.
Meille varmaankin järjestettiin nopeutettu versio, sillä rituaali kestää tavallisesti 3-6 tuntia eli sille päivälle ei kannata varata muuta kuin hyvä sänky, johon kallistua kokemuksen jälkeen.
Lavandas pirtnieki -saunamestareilla ei ole varsinaista toimipaikkaa. Tällä kertaa me koimme rituaalin Ziedlejessä, joka sijaitsee lähellä Siguldaa, noin 50 kilometrin päässä Riiasta.
Paljonko saunarituaali maksaa, sen ymmärtäminen tuntui monimutkaiselta. Hinta riippui muun muassa siitä, missä rituaali tapahtui. Ymmärsin, että kahden saunojan vastaavanlainen käsittely olisi ollut noin 300 euroa. Taas kerran, saunapaikalla oli merkitystä, hintahaarukka 200–400 euroa pari.
Lavandas pirtnieki -yrityksessä saunamestareita on kaksi. Jos ujostuttaa, voi valita omaa sukupuolta olevan. Halutessa voi käyttää uimapukua, mutta epäilen sen toimivuutta.
Näin saunarituaali toimi
Noin neljäkymmentä minuuttia kestäneen käsittelyn aikana sieraimiini tunkeutui erilaisia tuoksuja, ja ihollani tunsin aika ajoin viileitä ilmavirtauksia. Saunamestari Anrijs asetteli kylmää pyyhekäärettä päähäni vähän väliä, enkä kääreen vuoksi oikein nähnyt ympärilleni. Oletan, että hän heilutteli aromaattisia vihtoja ja availi saunan ovea varmaankin happea sisään päästääkseen.
Ensimmäiseksi hän pesi kroppani tarmokkaasti hieromalla saippualla. Tämä perusteellinen kokovartalokäsittely tehtiin karkealla pesusienellä, joka näytti (ja tuntui) samalta kasvipohjaiselta pesusieneltä, jota isoäitini käytti lapsuudessani.
Pesun jälkeen vuorossa oli suolahieronta. Kuten tiedämme suolan avulla voi poistaa kuollutta ihosolukkoa, vanha konsti. Ihoni on kosketusherkkä ja käsittely tuntui vievän koko orvaskeden mukanaan. Hunajahieronta tuntui jo helpotukselta. Näiden käsittelyjen välissä pidettiin taukoa hikoilua varten.
Pääni alla oli suurimman osan aikaa vihta. Niitä valmistetaan muustakin kuin koivusta. Anrijs mainitsi saunarituaalin esittelyssä ennen käsittelyä , että vihtoja tehdään myös tammen ja lehmuksen lehdistä. Ja hups! katajastakin, mahtaa olla piikikästä. Näyttää siltä, että näissä saunarituaaleissa käytetään varsin laajaa lehtipuuvalikoimaa. Puheessa vilahtivat pihlaja, vaahtera, pähkinäpensas, mutta myös erilaisia yrttejä ja kukkia. Niitä toki sesongin mukaan.
Kaiken tämän käsittelyn jälkeen Anrijs ohjasi minut kylmävesipaljuun, johon avantouimarina astelin varmoin askelin. Siinä vaiheessa, kun hän kehotti laittamaan pään veden alle, epäröin. Mutta motivointi tuli: jos päätä ei jäähdytä, seuraavana päivänä on odotettavissa päänsärkyä.
Lopuksi seurasi ihana vaihe. Verkkoon makaamaan huopiin käärittynä ihailemaan syksyn väriloistoa illan tummunutta taivasta vasten.
Tämän reissun järjesti Matkailutoimittajien Kilta yhteistyössä LIAA;n kanssa (Investment and Development Agency of Latvia), jonka osana Latvia Travel toimii. Tavoitteena on tehdä tunnetuksi Latvian matkailukohteita ja elämyksiä.
Heh, tämä rituaali oli tosiaan aikamoinen, en ole kyllä mitään vastaavaa kokenut. Mukavat muistot jäi.
Kiitos Mikko, samat sanat. Ensimmäinen kerta minullekin.