Käteeni osunut eteläamerikkalainen kirjallisuus tuntuu aika vaikealta luettavalta kaltaiselleni hätiköijälle. Pitkiä, loputtoman pitkiä lauseita ja sivukaupalla jatkuvia kappaleita. Olen nähnyt joskus jopa satoja sivuja pitkiä kappaleita, kuten vaikkapa chileläisen kirjailijan Roberto Bolañon kirjassa Chileläinen yösoitto, jossa oli 112 sivua yhtä kappaletta kaikki tyynni. En jaksanut. Myös argentiinalaisen Jorge Luis Borgesin esseekokoelmat ”Viisi aihetta” ja ”Seitsemän…
