Näkemistä, kokemista ja lukemista
Aiemmin postasin lukukokemukseni Susanna Alakosken Pumpulienkeli-romaanista. Nyt sain käsiini sen jatko-osan, Lontoon tyttö, joka jatkaa Hildan suvun ja pumpulitehtaan tyttöjen kohtaloiden kuvaamista. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvulta aina 1970-luvun loppupuolelle saakka – aikakauteen, jota sävyttävät monet yhteiskunnalliset muutokset. Hildan lapset maailmalla Lontoon tytössä Hildan lapset ovat aikuistuneet. Vaasassa syntynyt, maailmalle haikaileva Greta – unelmoija – päätyy Tukholman…
Viikko alkoi risteilemällä. Ja voihan supraspinatus! Ei olisi pitänyt rokata niin railakkaasti. Vaikea sanoa, miten päädyin Senioriliiton ruotsinristeilylle. En ole liiton jäsen, enkä oikein tiennyt toiminnastakaan. Kunhan ilmoittauduin, aivan viimetingassa netissä olevan ilmoituksen avulla. Seniori olen, sillä tietääkseni yli 55-vuotiaat lasketaan senioreiksi. Tuo seniori-sana on outo, yhtä outo kuin eläköityminen. Mutta menköön paremman ilmaisun puutteessa….
Serkkureissu päättyi Tukholmaan, huipentui Fotografiskassa käyntiin ja Frida Kahlon elämästä kertoviin valokuviin Kulturhuset Stadsteaternissa. Tukholmassa rakennetaan Tukholmassa on meneillään rakennustöitä vähän siellä sun täällä. Kauheimmalta näyttää Slussenin alue. Fotografiskaan meno Gamla Stanin liepeiltä asti oli yhtä kiertoteissä sukkulointia. Kuukeli ei tietenkään pysynyt mukana, ohjasi ties minne. Suurten kaupunkien etuna on kuitenkin se, että siellä liikkuu…
Perjantaina Tripsteri järjesti seitsemän kirjan yhteisjulkkarit. Pitkästä aikaa. Mukana esittelyssä oli kuusi matkaopasta, joista osa oli jo julkaistu ennen koronaa, ja yksi matkailuun liittyvä true-crime -kirja. Nostan kyllä hattua oppaiden tekijöille – tai pitäisi kai sanoa rispektit, sillä nykypäivinä ei kukaan nosta enää hattua kunnioituksen osoituksena. Tiedän mikä työ on saada aikaan muutaman tuhannen merkin…