Perjantaina Tripsteri järjesti seitsemän kirjan yhteisjulkkarit. Pitkästä aikaa. Mukana esittelyssä oli kuusi matkaopasta, joista osa oli jo julkaistu ennen koronaa, ja yksi matkailuun liittyvä true-crime -kirja.
Nostan kyllä hattua oppaiden tekijöille – tai pitäisi kai sanoa rispektit, sillä nykypäivinä ei kukaan nosta enää hattua kunnioituksen osoituksena. Tiedän mikä työ on saada aikaan muutaman tuhannen merkin lehtijuttu jostain matkakohteesta. Tarkistamista, tarkistamista, tarkistamista. Ja sitten kaikki muuttuu: matkailupalvelun tai firman omistaja vaihtuu, kuolee, pandemia kariuttaa bisneksen tai mitä tahansa muuta. Kirjan kaari tekijänsä näppäimistöltä lukijan käsiin on pitkä. Monet kirjoittavat työnsä ohessa ja kirjoitustyö saattaa kestää vuodenkin.
Oppaan tekijä joutuu pohtimaan myös mitä käyntikohteita valitsee mukaan. Kohde saattaa muuttua olennaisesti esimerkiksi omistajanvaihdoksen yhteydessä. Ei ollakaan enää niin vastuullisia, esimerkiksi.
Lupa kurkistella paikkoihin
Eeva Simolan Skotlanti-opasta ei näy kuvissa. Se on ehditty myydä jo loppuun. Selkeä tarve, Skotlantihan on kiehtova kohde, eikä sen alueen oppaita ole tainnut ilmestyä suomeksi vuosikymmeniin.
Voi miten ihana matkailuneuvo Eevalta!
”Puhukaa ihmisten kanssa”. Sitä Mummo on noudattanut aina matkoillaan, eikä siitä ole koskaan koitunut mitään muuta kuin hyvää, ja joskus jopa vielä parempaa.
Matkajuttuja ja -kirjoja kirjoittavat pistävät nenänsä paikkoihin syvemmin kuin tavanturisti.
”Olen se tyyppi, joka kirjoittaa kirjaa, se antaa luvan kurkistella paikkoihin”, Eeva sanoo.
Kovasti kosketti Eevan kuvaus North coast 500 -matkailureitistä, jota paikalliset kutsuvat vessapaperireitiksi. Varmaan arvaatte syyn miksi! Samanlaisia näkymiä löytyy myös Santiagon teillä, Espanjassa. Niitä olen talsinut parituhatta kilometriä ja kaikkein kamalin mieleeni jäänyt näkymä on Bilbaon ulkopuolella olevan majatalon jälkeisellä polulla. Vaeltajien rytmi on tämä: aamiainen ja aamunkajon ilmaannuttua äkkiä polulle. Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen iskee sitten vessahätä. Kovin tiheään ei voi rakentaa vessoja.
”Turismi joskus pilaa sen, jonka vuoksi sinne mennään”, Eevan kiteytys.
Karmaiseva rikos Barcelonassa
Sain mukaani Rikostarinoita maailmalta -true-crime-kirjan ja valitsin heti luettavaksi Kuolema pukeutuu peruukkiin -luvun. Se kertoo Barcelonassa tapahtuneesta rikoksesta. Pääsin näin uiskentelemaan syyskuussa Barcelonan seudulla viettämäni residenssikuukauden jälkimainingeissa.
En halua avata rikostarinaa sen enempää, etten pilaa muilta lukukokemusta, mutta sanonpa vaan, että eipä taida löytyä rajoja ihmisen rahanahneudelle ja julmuudelle. Hieman pitkään kyllä kesti ennen kuin päästiin varsinaisen rikoksesta kertomiseen, mutta yhtä kaikki minusta oli kiinnostavaa lukea tarinoita, jotka kertoivat Barcelonasta ja vaikkapa siitä, kuinka kalaverkoista syntyi riippumattofirma.
Kirja on siitä kiva, että sieltä löytyy 15 eri kohteesta oma rikostarina ja monta kertojaa. Barcelonan rikoksen kertojana oli Paula Kultanen Ribas. Kohteet valikoituivat kirjaan Tripsterin päätoimittaja Siru Vallealan maailmanympärysmatkan mukaisesti.
Nämä Tripsteri-kirjat olivat esittelyssä
Tripseri Kööpenhamina: Karoliina Kinnunen Mohr
Tripsteri Skotlanti: Eeva Simola
Tripsteri Costa Brava: Paula Kultanen Ribas
Tripsteri Tukholma: Soile Vauhkonen
Tripsteri Norja: Satu Vänskä-Westgarth
Tripsteri Tallinna: Siru Valleala
Rikostarinoita maailmalta, toim. Siru Valleala, kirjoittaneet: Siru Valleala, Paula Kultanen Ribas, Aino Tanhua, Antti Helin, Liisa Helve-Sibaja, Moona Laakso, Reetta Kemppi ja Soile Vauhkonen
Nuo voisikin olla jopa kaikki ihan lukemisen arvoisia. Skotlanti kiehtoo minua matkakohteena jollain tavalla, vaikka sinne ei juuri nyt ole matkasuunnitelmia. Paljon olen kyllä kuullut Skotlannista hyvää siellä käyneiltä.
Kiitos kommentista. Kiehtova kohde on. Siitä on jo kauan kun kävin, mutta muistan edelleen kumpuilevat maisemat, joissa vaelsimme, ja sen kun saavuimme Edinburghiin. Siellä oli jonkinlainen juhla meneillään. Säkkipillit soivat. Niin silloin, vaikka Eeva Simolan mukaan Skotlannissa on paljon muutakin.