Viikko alkoi risteilemällä. Ja voihan supraspinatus! Ei olisi pitänyt rokata niin railakkaasti. Vaikea sanoa, miten päädyin Senioriliiton ruotsinristeilylle. En ole liiton jäsen, enkä oikein tiennyt toiminnastakaan. Kunhan ilmoittauduin, aivan viimetingassa netissä olevan ilmoituksen avulla.
Seniori olen, sillä tietääkseni yli 55-vuotiaat lasketaan senioreiksi. Tuo seniori-sana on outo, yhtä outo kuin eläköityminen. Mutta menköön paremman ilmaisun puutteessa. Kieltäydyn kuitenkin eläköitymästä, sillä se kuulostaa todella passiiviselta. Jään eläkkeelle tai mieluummin nautin eläkettä antaa heti aktiivisemman kuvan.
No kuinka ollakaan maanantaiaamuna löysin itseni Katajanokan terminaalista Matkapoikien jonosta. Suuntana Tukholma. Alus Viking Linen Gabriella. Aika hyvin olivat organisoineet jonottamisen, sillä kuulemani mukaan lähdössä oli 850 senioria, eikä jonotus kestänyt loputtomiin. Hyvin ehdimme kevyelle lounaalle, joka tarjoiltiin ryhmä 1:lle puolenpäivän aikaan. Porukka oli jaettu useaan ryhmään. Kaikki astuivat laivaan päivän kuluessa eri aikoihin ryhmiensä mukaan. Laiva lähti vasta iltaviideltä.
Mielenkiintoisia puheenvuoroja
Tervetulopuheessa sain kuulla, että Senioriliitto on poliittisesti sitoutumaton. Siinä yhteydessä lueteltiin muitakin iäkkäiden liittoja ja yhdistyksiä, joilla oli millä mikäkin poliittinen tausta. Tosin kyllä porilaisosallistuja illallispöydässä tokaisi, että kyllä täällä Senioriliitossa enimmäkseen kokoomuslaisia on, ainakin hänen seutunsa yhdistyksissä. En tiedä. En ollut risteilyllä politiikkaa etsimässä, vaan tavoittelemassa tietoa ikäisteni maailmasta ja ajatuksista. Tunnen paljon aktiivisia eläkeläisiä – elkkuja. Seniori ei tarkoita eläkeläistä, onhan moni 55+ vielä työelämässä. Mutta mistä nuo aktiiviset elkut saavat energiansa.
Sirpa Pietikäinen seniorien oikeuksista
Olen aina ihaillut europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen maanläheistä tapaa kertoa asioita. En pettynyt nytkään, kun hän kertoi seniorien oikeuksista EU:ssa. Vauhdikas esitys kiteytti monta olennaista, kuten sen, että oikeudet eivät vähene iäkkäinä.
”Ihmisistä ei tule piparimuottien mukaisia, kun ovat 65+. Erilaisilla ihmisillä on erilaisia asioita, joista hyvä elämä koostuu.”
Hauska yksityiskohta: San Franciscossa kuulemma on julkisen liikenteen pysäkeillä viitoitettu reittejä kuvin. Ratikkapysäkillä on esimerkiksi kuva Golden Gatesta tai muusta tunnetusta kohteesta, jonne kyseisellä ratikalla pääsee. Kuvat on tehty helpottamaan kaupunkilaisten elämää, mutta turistit ovat ottaneet ne riemulla vastaan.
Pirkko Lahti mielenterveydestä
Ja sitten vielä Pirkko Lahti, Suomen Mielenterveysseuran pitkäaikainen toiminnanjohtaja, joka kertoi iäkseen 82 vuotta. Vau! Nauru oli kuuntelijoilla herkässä, kun kuuntelimme Pirkon mielenterveysmietteitä. Hän aloitti esityksensä kysymällä haluammeko kuivan vai hauskan esityksen. Totta kai valitsimme hauskan. Se oli hyvä valinta!
Monta muuta mielenkiintoista aihetta
Esityksiä oli useista aiheista, muuan muassa Natosta, nettideittaamisen vaaroista ja kännykkäkuvauksesta. Liikuntaan, ravitsemukseen ja eläkkeisiin liittyvää tietoa jaettiin monessa muodossa. Kestivät tunnista puoleentoista. Puolitoista tuntia on pitkä aika, mutta ilmeisesti seniorit jaksavat koulun kaksoistunnin mittaisia sessioita. Minulle se oli mysteeri – siis aluksi, kun näin ohjelman. Huh! puolitoista tuntia. Mutta niin vain istuin takalisto penkkiin kiinnitettynä usean esityksen ajan. Ja mikä ettei, mielenkiintoisia olivat ja sopivasti keveitä.
Yksi ihmetyksen aihe oli Tom Pöysti. Hän puhui puolitoista tuntia lähes henkeä vetämättä ja antoi vaikutelman, että kyseessä on tajunnanvirta. Live-katsomo täyttyi heti, mutta esitys striimattiin usealle kankaalle eri puolilla laivaa.
Tukholmassa ehti piipahtaa, Fotografiska ihan vieressä
Tukholmaan Gabriella saapui aamukymmeneltä. Niille, jotka halusivat jäädä laivaan, oli bingoa ja sen sellaista sillä välin, kun laiva oli satamassa.
Retkiä ja kiertoajeluja oli myös tarjolla. Niistä tulee niin työperäinen olo, että järjestin itselleni omaa ohjelmaa. Käväisin valokuvataiteenmuseo Fotografiskassa katsomassa neljää hienoa näyttelyä. Tukholmaa katselin bistron ikkunasta.
Fotografiska on hieno ja helppo käyntikohde Vikingin terminaalista käsin. Se kannattaa pitää mielessä, kun käy Tukholmassa. Tässä muutama kuva tämän hetken näyttelyistä.
Voihan supraspinatus! Menoa parketilla
Jos yksi ihmetyksen aihe oli Tom Pöysti, toinen oli se, miten iltaohjelma oli rakentunut. Kuulopuheiden mukaan 850 osallistujaa, joista summittaisen näköhavainnon mukaan viitisenkymmentä miestä. Miksi suurimmaksi osaksi hinkkaustanssia iltaviihteenä? Missä diskomusiikki? Eivät kaikki seniorit humppaa. Ja vaikka humppaisivatkin, tuskin yksinään.
Club Marissa pari tuntia tangokuningas Teemu Roivaista, joka tietysti nutturakarismallaan saa mummojen jalat veteliksi. Aika lailla paritanssiin soveltuvaa musiikkia. Sitten kaksi seuraavaa tuntia karaokea! Kaikkihan tietävät…rakasta, kärsi ja unhoita. Yläkerran pubissa trubaduuri. Ei varsinaista yksintanssimusiikkia sekään.
Neljä illallisen jälkeistä tuntia kuluivat tanssivan Mummon mielestä harakoille. Onneksi yläkerran pubiin oli ilmestynyt nuorta porukkaa. (Laivalla oli kuulemma satakunta ei-senioria). Neljä nepalilaista ja eteläkorealainen nuoripari innostuivat väliajoilla revittelemään. Mikäs Mummon motto olikaan. ”Kenelläkään ei ole hauskempaa kuin hän itse itselleen järjestää.” (Tove Jansson)
Ja voihan supraspinatus! Taas se revähti! Supraspinatus on olkavarren lihas, joka on kiukutellut pitkään. Pitäisi lepuuttaa, eikä saisi riuhtoa. Mummo innostui göteborgilaisen miehen kanssa rokkaamaan ja siinä tiimellyksessä supraspinatus kiukustui taas.
Senioriliiton Elämäniloa ja voimaa -risteily Tukholmaan 5.2.-7.2.2024