Ensimmäinen ajatus lukiessani Katja Keisalan kirjaa Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille oli, että voi mihin olet itsesi saattanut. Kirjassa on vahva oman elämän kuvaamisen tunnelma, mikä tuo minussa lukijana jonkinlaista – no en osaa kuvata, mitä tunnetta, mutta tirkistely kavahduttaa. Se ei ole ensimmäinen kerta autofiktiota lukiessani. Mutta ei kai näitä perhepiirin asioita voi tuolla tarkkuudella…
