Voimakirjani Sally Salmisen Katrina sai uuden suomennoksen vuonna 2018. Nyt se on käsissäni keväällä julkaistuna kovakantisena juhlapainoksena. Alkuperäinen teos on vuodelta 1936 ja jossain hyllyjeni syvyyksissä on aiempi Aukusti Simojoen suomentama versio Katriina, jonka luin aikoja sitten. Se on yksi niistä harvoista romaaneista, jotka selvisivät putkiremppakarsinnasta.
Ensin mietin, voiko uusi käännös tehdä enää vaikutusta. Kyllä voi! Juha Hurmeen suomentama Katrina oli kerrassaan hurmaavaa luettavaa. Tosin aluksi hätkähdin, että sanottiinko 1800-1900 -luvun taitteessa noin, kunnes havaitsin, että ilmaisut olivat Hurmeen tapa tuoreistaa tarina. Joka tapauksessa Katrinan tarina on niin vahva, että olisin lukenut sen vaikka…no joo, ehken sentään kiinaksi.
Tarina kosketti monella tasolla. Tarinassahan ahvenanmaalaiseen merimieheen äkkirakastunut, sinisilmäiseksikin luonnehdittu Katrina muuttaa Pohjanmaalta Ahvenanmaalle miehen kotikylään.
Mies osoittautuu suurisuiseksi, ja komeaksi maalailtu elämä miehen suurien sanojen tuotteeksi. Pettymyksestä huolimatta kotiin ei luonto antanut palata. Koti-Pohjanmaa jäi taakse, sillä Ahvenanmaalle hän muutti vastoin isänsä tahtoa.
Katrina asettuu asumaan tarjolla olevaan tönöön ja ryhtyy muokkaamaan elämäänsä kohti parempaa. Lapsia syntyy, kuolee ja purjehtii pois kotoa kohti maailman laitoja. Ylpeys ja jääräpäisyys sekä auttavat että haittaavat Katrinaa uudessa oudossa ympäristössä.
Koskettavaa on rakkaus, jota Katrina tuntee varsin avutonta miestään kohtaan. Hän hyväksyy miehensä kaikkine vikoineen päivineen ja kaivaa aina esiin positiivisen. Koskettavia ovat myös erilaiset tunnetilat, joita tulee esille lasten – myöhemmin aikuisten poikien kanssa.
Rivien väliin on ladattu paljon hellyyttä ja suvaitsevaisuuttakin sopivassa määrin, niin ettei Katrinasta olisi muototunut ”ovimatto”. Anteeksiantoa, mutta myös jämäkkyyttä.
Erityisen nautinnollista luettavaa olivat henkilöhahmot. Ne olivat niin moniulotteisia.
Sally Salminen on kotoisin Ahvenanmaalta. Kirja oli mitä parasta luettavaa Turunmaan saariston lataamolomalla.
Luen myös Näin päivät kuluvat Lataamossa
Kansi: Jussi Karjalainen