Olin Kööpenhaminassa marraskuun puolivälissä. Reissun varsinainen tarkoitus oli kaksipäiväiseen Pohjoismaiseen freelancer -seminaariin osallistuminen. Jäin vielä yhdeksi ylimääräseksi päiväksi, sunnuntaiksi tutkimaan kaupunkia. Kööpenhaminan keskusta houkutuksineen on kaltaiselleni kaupunkikävelijälle sopivan kokoinen. Yhdessä päivässä ehtii tehdä paljon mieleisiä asioita.
Kaupunkikävely maistui kahden päivän seminaarissa istumisen jälkeen. Ilma oli mitä ihanin, tosin vähän kylmempää kuin olin odottanut. Lumen kaltaista huurretta oli ilmaantunut jalkakäytäville yön aikana.
Yövyin Wakeup Copenhagen -hotellissa, joka sijaitsee Bernstorffsgaden kanavan puoleisessa päässä. Edullinen vaihtoehto Köpiksen kalliiden hotellien joukossa. Hotelli on hyvällä paikalla monessa mielessä. Keskeiset nähtävyydet ovat lähellä ja lentokentältä pääsee suoraan junalla päärautatieasemalle (Københavns Hovedbanegård), josta on lyhyt kävelymatka hotelliin.
Huone oli kyllä pieni! Hyvä kun sänky mahtui, vaikka kyseessä oli varmaan kahden-hengen-huone. Ainakin niin päättelin, sillä kollegat kertoivat majoittuneensa kahdestaan samanlaiseen.
Kun kävelin rautatieasemalta hotellille, ehdin jo hämmästellä polkupyörien vauhtia ja määrää. Pyörät ja jalankulkijat eivät kuitenkaan kulje sikin sokin, vaan molemmille on omat kaistansa autokaistojen vieressä.
Silta yli Kööpenhaminan sisäsataman
Vapaapäivänä, sunnuntaina lähdin kävelemään hotellilta kanavarantaa pitkin kohti Langebron siltaa. Vesistön ylittäviä siltoja on kaksi. Satoja vuosia vanha Langebron silta on saanut muutamia vuosia sitten kaverikseen pyöräilijöille ja jalankulkijoille tarkoitetun Lille Langebro -sillan. Vaikka näyttää siltä, että silta ylittää joen, niin Langebro ei ylitä jokea, vaan vesistö on osa Kööpenhaminan sisäsatamaa.
Talviuimareita
Langebron kupeessa Islands Brygge Havnebad -uimapaikalla oli muutamia talviuimareita aamu-uinnilla. Kööpenhaminassa uiminen on sallittua vain virallisissa ”havnebadeissa”. Niitä on useita. Uimalaituri näytti jäiseltä, mutta uimari kertoi, että huurretta se vaan oli.
Christianian vapaakaupunki
Lille Langebrota pitkin suuntaisin kohti Christiania. Vapaakaupunki Christiania oli teinivuosinani kaikkien huulilla. Tosin sinne eivät kenenkään vanhemmat olisi jälkikasvuaan päästäneet pössyttelemään marijuanaa. Talonvaltaajat ja hippijärjestöt perustivat Christianian entiselle kasarmialueelle vuonna 1971, kertoo Wikipedia.
Nyt siellä Mummona tepastelin ja ihailin värikylläisyyttä. On muuten kallista maapohjaa! Sijaitsee ihan Köpiksen keskustassa. Kaikenkattava kielivalikoima kaikui ympärilläni. Taitaa olla aikamoinen turistimagneetti nykyään.
Visit Denmark -sivujen tämän hetken tiedon mukaan Christianiassa on tuhatkunta asukasta ja alueella vierailee puolisen miljoonaa turistia.
Christianiassa on gallerioita, musiikkipaikkoja, ekoruokaravintoloita ja paljon värikkäitä seinämaalauksia. Kovien huumeiden käyttö on kielletty. Kielto päätettiin takavuosina asukkaiden yhteisellä sopimuksella, mutta kannabiksen myynti ja käyttö on yhä sallittua. Alueella on myös autoilu kielletty.
Portti ulos vapaakaupungista Euroopan Unioniin
Christianasta poistuin portista, jonka päällä luki ”You are now entering the EU” ja jatkoin kohti Nyhavnia.
Jos Christianian värikkäät kierrätysmateriaalista tehdyt rakennelmat saavat instagrammaajien kamerat aktiivisiksi, niin saman tekee myös Nyhavn. Inderhavsbroen -sillalla avautui kanavamaisemat ja värikkäät talot.
Värikkäitä olivat myös talot, joita näkyi matkalla designmuseoon. Ilmeisesti Kööpenhaminassa polkupyöriä säilytetään ulkona kuten tässä talojen seinustoilla, eikä varastoihin kätkettyinä kuten meillä Suomessa on tapana.
Tanskalaista muotoilua ja Marimekkoa designmuseossa
Kävin designmuseossa Designmuseum Danmark. Tanskalaista muotoilua vuosilta 1920–2000 esittelevän Danish Modern -näytttelyn tuolivalikoima on vaikuttava.
Mielenkiintoinen oli myös kangasnäyttely ”The Power of Print”, joka esittelee tanskalaisten painotalojen painettuja tekstiilejä. Avoinna 4.1.2026 asti.
En huomannut, että heti tanskalaisten painettujen tekstiilien perään tuli the Powerful Patterns -näyttely. Ihmeissäni mietin, miksi näyttelyssä on esillä Marimekko-kuosi. Kysäisin asiaa jälkikäteen lehdistöasioita hoitavalta Lea Bolvigilta. Hän selvensi, että the Powerful Patterns -näyttelyssä on esillä kankaita kaikkialta maailmasta. Ne ovat museon laajasta tekstiilikokoelmasta. Powerful Patterns on pysyvä näyttely.
Enpä ole tiennyt, että nuuskarasioitakin on noin monia erilaisia malleja..
Tanskan kansallisgalleriassa
Tanskan kansallisgalleriassa, SMK (Statens Museum for Kunst) saa aikaa kulumaan vaikka kuinka. Museorakennus on sinällään laaja ja sitä on vielä laajennettu 1990-luvulla modernilla siivellä, jossa esitellään 1900-luvun ja 2000-luvun taidetta. Sen lisäksi valitsin pysyvän näyttelyn Danish and Nordic Art 1750–1900.
Museossa on myös vaihtuvia nykytaiteen näyttelyitä. Käyntini aikana vaihtuva näyttely oli Surreal on Paper, jossa ehdin pyörähtämään. Esillä oli muun muassa Salvador Dalín teoksia.
Jouluista touhua
Kööpenhaminan joulun avaus on yleensä marraskuun puolivälissä ja se osui käyntini viikonloppuun. Kaupungin keskustan kadut ja aukiot oli koristeltu näyttävillä jouluvaloilla. Tunnelma oli kohdillaan!
Joulumarkkinoita oli useita Strøgetin varrella. Strøget on kuuluisa kävelykatu, yksi Euroopan vanhimmista.
Sunnuntaina hyytävässä marraskuun illassa pyörivät Tivolissa maailmanpyörät ja karusellit. En mennyt huvipuistoon sisälle, tyydyin sen ympäristössä kävelyyn.
Lähistöllä oli kiva ravintola Karla, jossa lämmittelin keittoa syömällä.
Silmiin pisti Kööpenhaminassa
Pistäydyin katselemassa mitä tarjontaa on Netto-elintarvikemyymälässä. Suomessa puhutaan itsehoitolääkkeiden myynnin laajentamista apteekeista kauppoihin. Tanskassa näytti niitä olevan tarjolla. Vieläpä hupaisasti viinapullojen vieressä.
Olutta tuopista kadulla
Hotellin lähistöllä tuli vastaan kaksi trendikkäästi pukeutunutta naista. Kummallakin oli kädessä muovituopit, josta hörppivät mennessään olutta. Pisti silmään, sillä olen tottunut Suomessa näkemään vain hieman epämääräisemmän näköistä porukkaa kadulla oluttölkkien kanssa.
Sain sittemmin seminaarin väliajalla kuulla tanskalaiskollegalta, että siinä ei ole mitään outoa. Se on kuulemma yleistä, jopa hienostoalueella sitä näkee ihmisiä oluineen. Se on tanskalaisten tapa kertoa, että he ovat vapaita tekemään mitä mielivät.
Suomessa yleisillä paikoilla, kuten kaduilla ja aukioilla, alkoholin nauttiminen on kiellettyä. Lähijunissa kovaääninen muistuttaa alvariinsa, että alkoholipitoisten juomien nauttiminen on kielletty. Puistot lienevät tämän säätelyn ulkopuolella, muutenhan vapun aikaan poliisilla olisi tekemistä vaikkapa Ullanlinnan mäellä.
Hieno juttu! Kööpenhaminassa oli erillisiä ”anna pantti eteenpäin” -roskiksia. Ei tarvitse niiden, jotka keräävät pulloja ja tölkkejä tonkia niitä roskien seasta.
Lue lisää Tanskasta, mukana myös joulunvietosta kertovia juttuja.
Kiitos pikavisiitistä Köpikseen! Jospa joskus tulisi itsekin piipahdettua matkalla.
Kiitos kommentista, Auli! Köpis vaikutti kivalta kaupungilta. Olen käynyt sukuloimassa ymmpäri Tanskaa, mutta niillä reissuilla en ole pysähtynyt Köpikseen. Nyt oli mahdollisuus, kun seminaari oli siellä.
Enpä muista tuollasia ”panttikerääjömä” nähneeni, kun viimeksi juuri 10 vuotta sitten kaupungissa kävin. Hyvät muistikuvat on kuitenkin aiemmilta käynneiltäni jäänyt ja pitäisi ilman muuta käydä uudelleen.
Kiitos kommentista, Mikko! Ehkäpä nuo panttiroskikset ovat tulleet käyntisi jälkeen. Joka tapauksessa, hyvä käytäntö, erityisesti kun kaduilla olustellaan.