Lataamoviikko Turunmaan saaristossa-artikkelissani mainitsin Jessica Haapkylän Itämeri-kirjan, jonka ehdin lukea juuri ennen saaristoreissuani. Kirja on hurmaava, vaikkakin aihe on vakava. Pidän rakenteesta, jossa yhdistyy Jessican lapsuudenkokemukset ja nykyisyys, jossa hän matkustaa tutkimusalus Arandan mukana seuraamaan tutkijoiden työtä ja meren nykytilan tutkimusta. Tällä tavalla esitettynä muutokset tulevat konkreettisina esiin.
Olen itsekin nähnyt saariston muutoksen, en tosin meribiologin näkökulmasta kuten Jessica, mutta saaristossa vierailevan näkökulmasta. Lähes kolmekymmenen vuoden ajan olemme vuokranneet mökkiä samalla saarella, viikon ajan joka heinäkuussa. Havaintoni ovat tietenkin hataria meribiologin havaintoihin verrattuna, mutta silti näkyvät myös tavan kansalaiselle. Juuri tuosta syystä Itämeri-kirja antoi paljon minulle. Sain uutta tietoa ja mietittävää.
Itämeri-teos alkaa Jessican lapsuuden kesien kuvauksella. Ne sijoittuvat Porvoon edustan saareen. Sitten siirrytään ajassa neljäkymmentä vuotta eteenpäin, vuoteen 2023, ja merentutkimusalus Arandalle, jossa Jessica aloittaa Itämeren tutkimusmatkan. Jatkeena on ajankohtaista tutkimustietoa Itämeren tilasta, mutta myös paljon henkilökohtaisia muistoja.
Itämeri on tietokirja ja sitä voisi ajatella raskassoutuiseksi. Sitä kirja ei kuitenkaan ole. Minulta se suhahti kuin romaani.
Kadonneet kampelat
Kirjassa oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Yksi niistä on kampelat. Kirjassa kerrotaan kampeloiden hävinneen Jessican lapsuuden mökkirannasta.
Sama havainto on minullakin, tosin ei Porvoon edustalta vaan Nauvon seudulta.
Kun aloimme vuokraamaan mökkiä vuonna 1999, savukampela kuului ruokalistoillemme. Sitä oli myynnissä kalastajapariskunnan rantapuodissa. Itse emme kalastaneet, vaan sen hoiti kalastaja, joka meille mökkiä vuokrasi. Mökin vuokraustoimintaa hoitava kalastaja on tässä välissä ehtinyt ikääntyä ja siirtää toiminnan jälkikasvulleen. Toiminta onneksemme jatkuu, mutta kampelat ovat hävinneet. Muutamia satunnaisia on kuulemma tarttunut pyydyksiin viime vuosina.
Roskatroolausta
Surullisen ällistyttävää on se, mitä kaikkea roskaa merestä löytyy erilaisten pakkausmateriaalien, muovin, verkkojen ja kalastusvälineiden lisäksi.
”Tutkijat ovat löytäneet rannoilta ja merimetsojen pesistä korsetin, potan ja laivasta mereen heitettyjä ulostenäytteenottosettejä.”
Kirjassa kerrotaan ympäristöministeriön rahoittamasta Pohjaroska-projektista, jossa Syke – Suomen ympäristökeskus – tekee roskatroolausta Rauman edustalla. Troolauslaitteeseen tarttui haamuverkko eli hylätty tai ajelehtimaan karannut verkko. Kun verkkoa nostettiin ylös merestä Arandalla työskentelevä Pekka Kotilainen arvioi:
”Tämä verkko on varmaan kaksisataa metriä pitkä. Siinä voi itse asiassa olla jopa kahdeksan pienempää verkkoa peräkkäin”.
Verkkoihin takertuu kalojen lisäksi myös lintuja ja merinisäkkäitä.
Levää lautaselle, ruokaelämys turisteille
Leväviljelmästä kertova luku sai minunkaltaiseni matkailutoimijan täpinöihin! Mitä kaikkea matkailijoille voidaankaan kehittää! Virolaiset yllättävät minut usein. Tässäkin!
Leväviljelmä-luvussa kerrotaan virolaisen merentutkijan, Jonne Kottan, Aqua Verde -yrityksestä. Hän kerää levää – pikkuhaurua – säkkeihin Triigin sataman lähellä kemiallisia tutkimuksia varten. Tavoitteena on perustaa leväviljelmä, sellainen, jota voidaan laajentaa lisäämällä kasvatusaltaiden määrää. Seuraava askel on leväviljelmä turistien suosimaan Ruhnuun. Siellä järjestettäisiin työpajoja, joissa turistit keräisivät levää. Saaren kokki tekisi heille niistä ruokaa.
Leväviljely ja levien ravinnoksi käyttäminen ei ole uusi keksintö. Sitä tehdään vaikkapa Aasiassa. Levien käyttöä ravintona olen kuullut tutkittavan myös Ruotsissa ja Tanskassa. Uutta on se, että Jonne Kotta näkee levän samaan aikaan ravintona, matkailuelämyksenä ja keinona huolehtia Itämerestä. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, monet levät kasvavat nopeasti ja sitovat runsaasti ravinteita. Se siis auttaisi merta.
En ole aiemmin törmännyt moiseen matkailutuotteideaan!
Kaikkea mielenkiintoista en tähän artikkeliin saa mahdutettua. Tässä nämä kolme valintaani.
Lue myös käynnistämme Yksityisellä merensuojelualueella Gullkronassa – Paraisilla
Lisää tietoa