Kamerakerhomme retkeilee ahkerasti. Kevät houkuttaa karakameralaiset yhä useammin luontokohteisiin. Viime lauantaina teimme kuvausretken Kirkkonummelle, Porkkalanniemeen.
Bussilastillinen porukkaa – oletettavasti lintubongareita – oli jo palaamassa retkeltään, kun me saavuimme tapaamispaikalle Porkkalan Portin parkkialueelle. Meneillään oli Porkkalan lintuviikon toiseksi viimeinen päivä ja siihen liittyvistä tapahtumista lienevät palaamassa.
Pampskatanin kallioille
Me karakameralaiset sen sijaan ponkaisimme poluille, ja kohti merenrantaa kameroinemme. Porkkalan Portilta on 1,4 kilometrin helppokulkuinen Pampskatanin pisto -reitti, joka vie Porkkalanniemen eteläkärjen kalliorannoille.
Mäntymetsää, luonnon kuvioimia kallioita, kimaltelevaa merta, veden muovaamia kiviä, lintujakin. Sitä kaikkea ja varmaan muutakin tallentui kameroihimme. Kenelle mitäkin.

Eväät mukaan
Syöminen tuntuu olevan tärkeä ohjelmanumero retkillämme. Nytkin olimme varustautuneet grillattavilla eväillä. Porkkalanniemen alueella on useita taukopaikkoja, osassa niistä on katos, kuten Lokki-keittokatoksessa, joka on keltaisen reitin varrella.


Telegrafbergetin laelle
Lounaan jälkeinen makkaranvajennuslenkki tehtiinkin sitten alueen korkeimmalle kalliolle, Telegrafbergetin laelle.
Kaikenlaista maastoa ja paljon korkeuseroja oli tällä reitillä. Varovaisena kameran kanssa! Polku kulki välillä varsin kaltevalla kalliolla. Meillä oli ajankohdan ja sään suhteen hyvät oltavat. Ei ollut pimeää eikä kosteus ollut liukastanut kalliota.




Esteetön katselulava
Ehdimme vilkaista myös esteetöntä katselulavaa, Haahkaa. Sinne johtaa noin sadan metrin esteetön kulku. Lauantaina oli meneillään Porkkalan lintuviikon päätapahtuma: Haahka-lavapäivystys.
Ihmeiden ihme! Pääsimme kaukoputken avulla katselemaan, kuinka saukko köllötteli läheisellä luodolla. Meillä kävi tuuri, sillä lavapäivystys oli juuri loppumassa, kun tulimme paikalle, mutta kaukoputket olivat vielä paikoillaan.

Porkkalasta tulee mieleeni
Hieman Mummon muistelmia tähän loppuun. Historiasta tiedämme, että Porkkalanniemi oli Neuvostoliiton hallinnassa (vuokralla) 1944–1956.
En osaa sijoittaa tätä lapsuudenmuistoani mihinkään ajankohtaan, mutta kuitenkin se liittyy aikaan, jolloin Porkkala oli jo luovutettu takaisin Suomelle.
Tätini perheineen asui Porkkalassa. Se oli tekemisissä jotenkin hänen miehensä – setäni – työn kanssa. Kun menimme heille kylään, sinne ajettiin jännittävän portin kautta ja muutenkin tunnelma autossa oli kummallinen. Olisiko aikuiset jännittäneet jotain, ehkä.
Perheessä oli kolme lasta, joille jouluisin joku naapurustosta toimi joulupukkina. Yhtenä jouluna – näin kerrotaan, en muista olleeni mukana joulunvietossa – joulupukki oli humalassa, jonka vuoksi setäni heitti joulupukin ulos.
Jos haluat tutustua Porkkalan historiaan, Porkkalan Parenteesin sivuilta löytyy tietoa.
Tutustu Porkkalanniemen retkeilymahdollisuuksiin
Jos haluat katsella, mitä kaikkea kuvasimme Porkkalanniemen kerhoretkellä, niin kuvakansio löytyy Kara-Kameroiden verkkosivuilta. Kiitos, jos kommentoit! Se auttaa meitä kehittymään.
Olen ollut monilla Kara-Kameroiden retkillä mukana niin kotimaan kohteissa kuin Virossa. Linkistä löytyy postauksia.
Kuulostipa mahtavalta tuo saukkohavainto! Porkkalanniemi on kiva paikka, ja näyttää mainio sääkin teille sattuneen – hieno homma siis!
Kiitos kommenitista Mikko! Joo, saukko oli yllätys. Emme varmaan sitä itse olisi edes hoksanneet, mutta kun paikalla oli asiantuntevaa porukkaa.