Kylläpä sattui sopivaan hetkeen tämä Visit Kotka-Haminan järjestämä Kotkan kulttuurielämyksiä esittelevä lehdistömatka. Muumeja, jos mitä, nyt tarvitsen. Niitä nähtiin monella tapaa, sillä teemana oli Tove Jansson. Ihanaa nähdä jotain niin selkeäpiirteistä kuin muumihahmot viime viikkojen vietnamhässäköiden jälkeen. Sisältyi päivään muutakin. Kävimme Kotkan kaupunginteatterin kulisseissa ja lisäksi vielä yllätysvierailukohde. Niin, ja saimme tietää, mikä on posso.
Kotkan kaupungin arvot
Reiluus – Tasa-arvoisesti, kestävästi ja kotkalaisella asenteella.
Rohkeus – Innostuen, uskaltaen ja uudistuen.
Rakkaus – Kotiseudusta ja sen ihmisistä välittäen, ilon kautta!
Nämä kolme arvoa löytyvät Kotkan verkkosivuilta. Ne näyttävät noudattelevan osin myös Vellamon Muuminäyttelyn teemoja.
Rohkeus, rakkaus, vapaus! – näyttely Vellamossa
Tove Janssonin Muumit täyttivät saleja Merikeskus Vellamon ystävänpäivänä avautuneessa Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttelyssä.

Lapsia Vellamossa oli tietenkin paljon. Riemunkiljahduksia kuului taajaan Muumimaailmassa. Siellä sai leikkiä, niin mummot kuin muksut.

Näyttelyssä velloo meri. Sehän oli Tove Janssonille tärkeä elementti.
Mutta eipä olisi uskonut, että muumit ovat Mummoakin vanhempia. Muumit ja suuri tuhotulva -kirja julkaistiin vuonna 1945. Muumit täyttivät 80 vuotta. Kunnioitettava ikä.
Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttelyssä seiniltä voi lukea sitaatteja – elämän viisauksia – joista Muumit ovat tunnettuja.
Sulhasta odotteleva voi vilkaista Muumimaailmassa kaivoon. Sieltä heijastuu tulevan sulhon kuva.

Vellamo on siitä kiva käyntikohde, että siellä on näyttelyitä vähän ”joka lähtöön”. On lapsille, aikuisille, kaikille jotakin kiinnostavaa. Olen käynyt Vellamossa monta monituista kertaa ja aina olen löytänyt uutta.
Kannattaa vilkaista myös Mikä-mikä-kaupunki -näyttely. Siellä pääsee laskemaan mäkeä vessanpöntössä. Muutakin kivaa lapsille ja muillekin löytyy.

Vellamossa helmikuussa kävi kuulemma 500 vierailijaa päivässä. Vau! Siis talvikaudella. Mitenkähän paljon on kesällä. Muumit vetävät takuulla porukkaa Vellamoon.
Toukokuussa järjestetään Vellamossa Rohkeus-päivä. Tarkemmin tästä linkistä / 10.5.2025 klo 11.30-15
Tove Janssonin monumentaaliteoksia Kotkassa
Muumeja on muuallakin Kotkassa kuin Vellamon näyttelyssä. Näimme kolme Tove Janssonin monumentaaliteosta. Yhden Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston ruokalassa. Lisäksi kaksi muuta niin sanotussa Ahtaajien talossa, jossa toimi aikoinaan työntekijöiden lapsille tarkoitettu päiväkoti.
Oppaanamme toiminut Tuula Karhu kertoi, että näitä monumentaaliteoksia tilattiin koska haluttiin kaunistaa sodan jälkeistä rumaa maailmaa. Seinään maalaamista pidettiin outona, koska ajateltiin, että taiteilija maalaa tauluja. Seinään maalaaminen sopi hyvin Tovelle. Kotkan teokset on maalattu paikan päällä. Haminassa on myös Toven monumentaaliteoksia, mutta ne on maalattu Helsingissä ja Tove on kuljettanut ne bussilla paikan päälle Haminaan.
Ahtaajien talon teokset Satupanoraama (joskus myös Satumaa) Tove Jansson maalasi vuonna 1949.


Toinen kohteemme oli Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston ruokala. Siellä on Tove Janssonin vuonna 1952 maalaama teos, josta varsin vähän tietoa, ei edes nimeä.
Oppilaitoksessa voi käydä aukioloaikoina, vaikka vain katsomassa Tove Janssonin teoksia. Mutta kun oppilaitoksen ruokalassa liikkuu, kannattaa vilkuilla myös ylöspäin. Ruokalassa näyttäisi olevan Paavo Tynellin valaisimia katossa.
Ja sitten ulkona katse seiniin. Sieltä löytyy Michael Schilkin korkokuvia, jotka kertovat mitä kaikkea oppilaitoksessa opiskeltiin. Michael Schilkin oli venäläissyntyinen keraamikko. Hänet tunnetaan erityisesti pienistä eläinveistoksista, joita hän teki Arabian tehtaan taideosastolle.

Kotkaa koristavat seinämaalaukset
Kotkassa kaupunkikuvaa piristämään on hankittu seinämaalauksia. Tässä yksi esimerkki, jonka on tehnyt kolme Mimmit peinttaa -katutaiteen tapahtumakonseptin jäsentä. Teoksen nimi Kohtaamisia Meripäivillä.

Muitakin kohtaamisia Kotkassa – Kohtaamisten keittiö
Päivän ohjelmassa löytyi tilaa myös yllätykselle. Kohtaamisten keittiö – Suomessa ainutlaatuinen konsepti ihmisten yhteisöllistämiseen. Kohtaamisten keittiössä tehdään ruokaa vapaaehtoisvoimin ja syödään yhdessä. Ainekset tulevat kouluruokaloista ja lahjoituksina. Terveysturvallisesti tietenkin.
Vähän samanlaisia konsepteja olen tavannut Italiassa mensa-nimellä ja ehkäpä Puolan maitobaarit voisi lukea vastaavanlaisiksi. Tosin en tiedä, miten niissä ruoka valmistetaan ja ainekset hankitaan. Mutta molemmat ovat edullisia kaikille avoimia ruokapaikkoja lähinnä yliopistokaupungeissa.


Kerran henkilö tuli Kohtaamisten keittiöön ja kysyi, missä se ruoka on. Inka vastasi: ”Ruoka on keittiössä, ja miä näytän miten se valmistetaan. Laitetaanko essut eteen?”
Siitä se alkaa. Ruokailupäivä on tiistai. Kahvittelu torstaisin.
Tapahtumat ja ruokailut ovat avoimia kaikille ja maksuttomia. Kyseessä on pilotti, jonka tavoitteena yhteisöllisyyden lisäksi muun muassa vähentää yksinäisyyttä ja eriarvoisuutta. Seuraavaksi Kohtaamisen keittiötä kokeillaan Haminassa. Lue lisää Kohtaamisten keittiön toiminasta.
Kotkan kaupunginteatteri
Teatterissakin piipahdimme. Tosin emme nähneet näytöstä, mutta pääsimme vilkaisemaan puvustamoon ja lavastamoon. Erityisesti ilahdutti se, että aika monesti mainittiin kierrätysmateriaali. Esimerkiksi kuvassa jäljempänä näkyviin Peppi Pitkätossun lavasteisiin on käytetty kierrätysmateriaalia. Puvustamostakin kuulemma hankkiudutaan ostoksille kirpputoreille.
Puvustamon Kati Kamppinen: ”Paljon on pukuja, mutta aika on muuttanut ihmisiä. Ei ne sovi enää kellekään.” Uuttakin on siis tehtävä, mutta ”Kirppis on tärkeä materiaalien hankintapaikka, sillä kangaskauppoja ei enää ole.”
Kotkan kaupunginteatteri toimii usealla näyttämöllä. Erityisesti jäi kiehtomaan kuuluisa merimieskapakka Kairo, jossa on myös esityksiä. Täytyy tehdä sinne eri reissu.
Kotkan kaupunginteatterin kevätkauden esitykset

Sitten vielä leffaan – Tove Janssonin Kesäkirja elokuvateatteri Trio 123: ssa
Tove Jansson julkaisi vuonna 1972 Kesäkirjan (Sommarboken) ja sen pohjalta on nyt valmistunut samanniminen elokuva. Sen kävimme katsomassa elokuvateatteri Trio 123:ssa.
Kesäkirja-elokuvassa on kauniita saaristomaisemia, hiljalleen lipuvaa kesäpäivien kuvausta. Se oli kaunista ja mieltä rauhoittavaa katsomista. Juuri sopivaa mielentilaani, joka oli vasta palautumassa Vietnamin hässäköistä. Pienoinen epäilys, olisiko hieman liian hidastempoinen tavalliseen mielentilaani.
Moni yksityiskohta ihmetytti näin suomalaisin silmin tarkasteltuna. Kuten vaikka hyppääminen pää edellä mereen tai mustikkapiirakan syönti juhannuksena. Yksityiskohdat voi laittaa taiteellisen vapauden tai amerikkalaisen Charlie McDowellin ohjaamisen piikkiin.
Jotain uuttakin saaristolaiselämästä. Leffassa ammuttiin raketteja juhannuksena. Se on kuulemma ollut ennen vanhaan tapana saaristossa.

Tiedätkö mikä on posso?
Vielä vähän ruokakulttuuria tähän loppuun. Posso on omenahillolla tai jauhelihalla täytetty munkintapainen. Taikina eroaa kyllä munkkitaikinasta, mutta molemmat uppopaistetaan. Ah, niin hyvää!
Posso ja monta muuta kotkalaista ilmaisua löydät Kotka-seuran sanakirjasta
Näillä pärjäät, kun vierailet Kotkan seudulla.
Vellamo on kyllä kiva paikka, pari kertaa on tullut käytyä. Niin ikään tuo elokuva kiinnostaisi kovasti ja varmasti käymme sen katsomassa. Ja kyllä posso on tuttu, sen verran on Kotkassa tullut käytyä! 🙂
Kotkalaisena tiiän tietenkii mikä on posso ja jauhelihatäytteellä se on vaan mulle lihis 😂 kiva kun viihdyitte Kotkassa ja tervetuloa uuelleen! Tuolla Vellamon näyttelyssä olis tarkotus lastenlasten kanssa piipahtaa!💗 Hieno postaus kivasta aiheesta!
Kiitos Päivi! Kiva kuulla kotkalaisen kommentti. Tuo posso! Onko nyt niin, että lihatäytteinen ei olekkaan posso? Kuukeloin ja löysin tämän . ”Posson voi aina korvata possotaikinasta taiottuun lihikseen.” Eli vaikka taikina on sama, niin lihis on lihis 🙂
Vellamon näyttely on ihana. Olen satavarma että lapsenlapsesi nauttivat! Kuin myös sinä!