Menneellä viikolla osallistuin Ympäristötoimittajien opintomatkalle Pohjois-Savoon. Varsinaisen ohjelman mukaisesti matkatessa olisi pitänyt herätä kukonlaulun aikaan junalle. Päädyin menemään jo edellisenä iltana Kuopioon ja yöpymään siellä. Hyvä valinta! Kuopiossa on aina lupsakkaa, paitsi silloin kun ei ole.
Iltani sujui mukavasti paikallisen seurassa. Kaupungilla oli tilaa liikuskella. Tiistai taisi vähän verottaa kulkijoita ja ehkä sekin, että Kuopiossa oli meneillään Taitaja -ammatillisen koulutuksen suurtapahtuma. After party järjestettiin jäähallilla.
Harmaiden miesten kahvipiirit
Ärhäkästi alkoi keskiviikkoaamu Kuopion kauppahallissa. Jo ennen kello yhdeksää ensimmäinen uhkasi raastuvalla.
Edellisenä iltana minulle vinkattiin, että Kuopion kauppahallissa kokoontuu ”harmaiden” miesten kahvipiiri. Kun en ollut moisesta ennen kuullut, lähdin selvittämään, mikä se oikein on. Eksyin kuitenkin väärään päähän hallia. Siellä muutama tuttavani kuvauksen mukainen mies istuskeli harmaissa.
Olin selvästi väärältä paikkakunnalta, väärän ammatin edustaja ja esitin vääriä kysymyksiä, sillä yksi äkkiväärä hermostui. Kertoivat olevansa työläisiä ja tekivät selvää pesäeroa hallin toisen pään porukkaan – siis Hallin Harmaiden.
Raastupaan en halunnut, Konnunsuolle olin menossa. (Ympäristötoimittajien ohjelmassa, mutta myöhemmin selvisi, että se ei ole se Konnunsuo, jossa lusittiin.)
Hallin Harmailla pitkä perinne
Konditoriamyyjän avustuksella löytyi oikea kahvila. Siellä Hallin Harmailla oli aivan oma pöytänsä, pitkä perinnepöytä, joka erottautui ikääntyneisyydellään muista kahvion pöydistä. Pituutta pöydässä tarvittiinkin, sillä parhaimmillaan kahvittelijoita on ollut kuulemma parikymmentä.
Varsin leppoisia Hallin Harmaita istuskeli pöydässä tällä erää viisi.
Iäkkäitä kaffikerhoon kuuluvat ovat. Eräs kaffittelijoista lähti tarkistelemaan taskussaan olevasta lappusesta ikärakennetta. Nuorin oli syntynyt 1944. Vieressäni istui 91-vuotias Alpo Ojapelto, joka yhä harrastaa porraskiipeilya Puijon portaissa. Askelmatkin hän on laskenut. Niitä oli kertynyt tähän mennessä yli kaksi miljoonaa.
Hallin Harmaisiin kuulu monia eri ammattikunnan edustajia.
”Lääkäreitä eikä kallonkutistajia ei ole. Toisaalta olemme aika kokeneita toistemme vaivojen diagnosoinnissa”, lohkaisi yksi Hallin Harmaista.
Kuopion kauppahalli valmistui vuonna 1902 ja perimätiedon mukaan silloin alkoi Hallin Harmaiden tapainen kaffittelu. Nykymuodossaan Hallin Harmaat on aloittanut 7.11.2007. Sen tarkoituksena on kokoontua perinnepöytään aamukahville parantamaan maailmaa. Jäseniksi otetaan harmaa- ja harvatukkaisia, sekä jo kauan ja pitkälle tallanneita. Naisetkaan eivät ole poissuljettuja.
Pöydän ympärillä kerrottiin, että he auttavat toinen toisiaan kaikin tavoin ja ratkaisevat pöytään tuodut ongelmat, niin omat kuin globaalit. Mikään ongelma ei ole tähän mennessä jäänyt ratkaisematta, maailman rauha mukaan lukien. Vai oliko se nyt mualiman rauha.
Oho, selvisikö tarkemmin, miksi toinen porukka oli niin äksyllä päällä? Kuopiolaiset yleensä nimittäin toden totta ovat erittäin ystävällisiä (näköjään lähes) poikkeuksetta.
Sama kokemus, kuopiolaiset ovat hyvin luppoisia. Pitää vaan muistaa kysellä ilmat tai muuten lämmitellä aluksi. Ei siis suoraan asiaan. Opin sen joskus kauan sitten ja muistin nytkin. Kyse oli siitä, että siinä toisessa päässä olevat kokivat olevansa ”alaluokalla” ja ne toisen pään porukat – Hallin Harmat ”yläluokkaisia”. Näin sen ilmaisi yksi joka yritti pehimitellä tilannetta.