Kara-Kamerat retkeilee ahkeraan. Käymme kuvaamassa niin luonto- kuin kaupunkikohteita vähintään kerran kuukaudessa. Hyvän kuvaussään sattuessa pongahtaa Äkkilähdöt-WhatsApp -ryhmään viesti ja taas mennään.
Viime lauantain Karkkilaan suuntautuva reissu oli niin sanottu suunnitelmallinen retki. Nämä jäsenille suunnatut retket näkyvät Kara-Kameroiden nettisivuilla.
Vanha mutta vireä ruukkialue
Karkkilan kuvausreissulla kävimme tutustumassa parisataa vuotta sitten perustettuun Högforsin ruukkialueeseen. Se olikin yllättävän vireä ja monipuolinen.
Aivan ensimmäiseksi, parkkipaikan vieressä houkutti Kino Laika baareineen. Pakkohan elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen ja kirjailija Mika Lätin omistamaan mestaan oli kurkata.
Leffateatterin puolella oli elokuva alkamassa. Baarissa kuvaajaporukkamme intoutui juomaan munkkikahvit.
Oletko koskaan kuullut koirien oluesta? Minä en, mutta sellaisenkin ihmeen näin tällä Karkkilan reissulla. Koirien olutta oli tarjolla Kino Laikan baarissa. Mikä ettei! Jos omistaja nauttii olutta, epäreiluahan se olisi, jos koiran pitäisi olla kuivin suin.
Perjantaisin kello 14–16 Laikan baarissa Duunarin tunnilla saa olutta vitosella. Eikö duunarit ole tuolloin töissä?
Kylärafla Kantokin löytyy samasta rakennuksesta. Sen ylpeys ruuan lisäksi on italialainen 450 asteen lämpöön kipuava puu-uuni.
Täyttä rautaa – Suomen Valimomuseo
Suomen Valimomuseossa tutustuimme raudan teollisen tuotannon historiaan. Oli siellä joitakin Mummonkin keittiön kaapista tuttuja esineitä. Muun muassa valurautainen paistinpannu, jolla oli kokoa enemmän kuin elokuvien Justiinan hauis olisi ikinä kannatellet. Ikuisia ovat, niin ne sanovat, jotka eivät tiedä. Mummo on lähipiirissään kuuluisa siitä, että on ainoa, joka on saanut valurautapannun hajotettua.
Valimomuseon yläkerrassa on Galleria Bremer. Siellä oli pop-up -taidenäyttely. Kuten pop-upiin kuuluu näyttelyt vaihtuvat tiheään.
Kosken kuohuntaa – ulkoiluvinkki Karkkilan kävijöille
Vielä yksi hieno elämys löytyi, kun etenimme ruukkialueella ja seurasimme Koskireitti-kylttejä.
Koskireitti on neljän kilometrin pituinen viitoitettu ulkoilureitti, joka myötäilee Karjaanjokea. Reitin varrella on viisi koskea. Kivistönkoski, Karkkilankoski, Myllykoski ja Massakoski tulivat dokumentoitua lukuisan kameran voimin.
Tällä kertaa ajelimme koskien välit autolla, kun mukana oli putkea ja muuta kuvauskalustoa. Mutta seuraavan kerran kun Karkkilassa käyn, ehdottomasti kuljen jalan ja ajan kanssa Koskireitin. Veden kuohumisessa on jotain hyvin lumoavaa.
Kaloreita Karkkilassa
Syömässä kävimme, kuten aina kuvausretkillämme on tapana. Kalorivaje tuntuu olevan kameraporukoilla loputon. Ison porukan liikkuessa ikuinen haaste: mistä löytyy tilaa, missä sopivaa ruokaa, sopivaan hintaan. Aina jollain on nälkä ja yleensä eri aikaan. Nyt söimme kuten jo mainitsinkin ensin munkkikahvit Laikassa ja parin tunnin päästä lounaan Taste of Karkkilassa. Koomahan siitä tuli, kun koko päivän ruuat olivat masussa jo kello kahden pintaan.
Karkkilan ohi on tullut ajettua usein, mutta en ole koskaan pysähtynyt. Eniten kiinnostaisi tutustua ja Högforsin ruukkialueeseen ja Koskireittiin, mutta muutakin kiinnostavaa vaikutti olevan. Ehkä kesällä voisi jonkun päiväretken sinne tehdä.
Kiitos kommentistasi! Hyvä suunnitelma, päiväretki Karkkilaan.