Mitä kaikkea kuvattavaa löysimme Haapsalun suunnalta – Kara-Kameroiden kuvausreissu Viroon, osa 2

Kuvien maailma on ihmeellinen. Joskus jopa harhaanjohtava. Tämän päivän vietimme Haapsalussa.

Onko siellä vielä tuollaista, joku Viroa tuntematon olisi voinut ihmetellä katsoessaan kuvia vanhoista Ladoista perinnetalojen edustalla. Tai toisaalta hämmästyä nähdessään kuvassa puun katveessa hotellin edessä parkkeeratun urheilumallisen auton.

Sellaisia kuvia tuli otettua, sillä osuimme Haapsaluun Vintage-viikonloppuna. Se on vuosittain toistuva tapahtuma. Tänä vuonna Vintage-viikonloppua vietettiin 9.–10. syyskuuta, juuri niinä päivinä, jolloin olimme Haapsalussa. Tunteja kestävä vanhojen autojen letka-ajo antoi mahdollisuuden videoida ja kuvata meininkiä. Milloin autot eivät olleet tien päällä, niitä näki siellä täällä pysäköitynä.

Kun asetuin huoneeseeni Hotelli Promenaadissa, näin ikkunasta ensimmäisen auton. Silloin en vielä tiennyt mitään Vintage-viikonlopusta, kunhan ihmettelin sympaattisen näköisä pakettiautoa, joka kurvasi pihaan. Myöhemmin asia selvisi ja parina seuraavana päivänä kaupunki täyttyi ruuhkaksi asti Vintage-viikonlopun viettäjistä. Oli toria ja tapahtumaa. Pop-up ruoka- ja juomakojut reunustivat Haapsalun linnoituksen muuria. Pontikallakin Mummoa asiakkaaksi houkuteltiin.

Hotelli Promenaadi

Yöpymispaikaksemme valikoitui Hotelli Promenaadi karakameralaisten aiempien kokemusten perusteella. Viro on ollut varsin suosittu ulkomaanretkikohde, eikä Haapsalussakaan oltu ensi kertaa. Itse olen sen verran uusi kerholainen, että tämä oli ensimmäinen ulkomaanreissu kerholaisten kanssa.

Hotelli Promenaadin sijainti Haapsalun lahden rannalla oli tietenkin mainio. Kun nautimme aamiaista, joutsenperhe lipui ikkunan ohi. Pystyimme ponkaisemaan kahvipöydästä ulos terassille kuvaamaan. Siis jos kamera ei olisi ollut huoneessa.

Toisena aamuna edellisestä viisastuneena otin järkkärin mukaan, mutta putki unohtui. Tuona aamuna näytelmään kuului harmaahaikara ja jalohaikara! Toinen hätisti toista pois reviiriltään.

Hotelli Promenaadi vastasi kokemuksissani keskitason majoituspaikkaa. Uimaan ei kuitenkaan suoraan hotellilta päässyt. Ranta, jossa ei voi uida – liian matala, kivinen ja lintujen valtaama.

Uuden puolen huoneissa majoittuvia häiritsivät naapurihuoneista kuuluvat äänet. Kanta-astuja herätteli osaa porukasta. Itseni tuntien mainitsen aina varausta tehdessäsi, että olen huono nukkuja ja haluan hiljaisen huoneen. Jouduin tekemään valinnan uuden puolen merinäköalan ja vanhan osan hiljaisuuden välillä. Nukuin häiriöittä, mutta helpot aamukuvat omalta terassilta jäivät.

Historiaa Promenaadi hotellilla on. Vanha osa on vuodelta 1859 ja uusi lisättiin vuonna 1998. Remontista puhuivat hotellissa. Nykyään hotelli on yksityisomistuksessa.

Syödäkin piti

Ensimmäisenä iltana päädyimme Talumehe Korts-ravintolaan, jossa söimme illallista lähes tyhjässä ravintolasalissa. Varmaan siksi, että olimme suomalaisittain aikaisin liikkeellä. Ruokaa piti saada heti ajomatkan jälkeen, sillä nälkä oli ja toisaalta ilta-aurinko odotti kuvaajia.

Toisena iltana Vintage-viikonloppu oli jo vauhdilla käynnissä. Silloin olimme vaikeuksissa. Pöytää lähes kymmenen hengen poppoolle ei meinannut löytyä. Etukäteen olimme miettineet, minne mentäisiin syömään, mutta paikan päälle päästessämme ravintolat olivat täynnä. Päädyimme kreikkalaiseen Meraki-ravintolaan.

Auringonlaskun aikaan

Haapsalun lahden maisemia ehdimme kuvaamaan vielä ruokailun jälkeen auringonlaskun aikaan ja iltavalossa.

Iltakävelyn harmistus. Järkkärin kanssa touhutessa kameran kuntoon saattaminen kestää. Tilanne menee usein ohi, niin tälläkin kertaa. Näin joutsenten uivan kivasti rytmitettynä, mutta kun putket olivat paikoillaan, joutsenet olivatkin jo pyrstö pystyssä mikä mihinkin suuntaan.

Kävin muutaman kollegan kanssa keskustelun, onko järkkärikuvaaminen mennyttä aikaa, kännykkä kun taipuu paremmin moneen tilanteeseen. Kaitpa ero näkyy jossain. Otin sitä varten muutamia kuvia samasta asiasta sekä kännyllä että järkkärillä. Tutkiskelen kuvia sitten joskus ajan kanssa, ihan vaan motivoidakseni itseäni.

Kuuluisa Haapsalun Valkoinen Daami

Kukaan ei tiettävästi lähtenyt Haapsalun tuomiokirkon Valkoista Daamia ikuistamaan. Saattaahan olla, että Daami ei olisi tuomiokirkon kastekappelin ikkunassa tuona iltana ollutkaan. Hahmo kun ilmaantuu sinne elokuussa täydenkuun aikaan. Monta tarinaa on, miksi näin. Onneton, ei-sallittu rakkaushan tarinassa on taustalla, kuten näissä tarinoissa niin monesti. Rakastunut nainen keplotteli itsensä tai hänet keploteltiin rakkaansa luo, vain miehille sallittuun linnaan. Rangaistukseksi nainen muurattiin kastekappelin seinään, josta hän sitten ilmestyy ikkunaan täydenkuun aikaan.

Skeptikot uskovat kuitenkin täydenkuun heijastavan hahmon juuri sopivasti ikkunaan.

Nykyään Valkoisen Daamin katselusta on muodostunut tapahtuma, joka elokuussa toistuva festari.

Haapsalun ikoninen asemarakennus

Haapsalun asemarakennus mainitaan aina kun Haapsalusta puhutaan matkailumielessä. Kävimme kuvaamassa sitä päiväsaikaan. Samoin sen lähellä olevaa toria. Tällä kertaa Turg ammotti tyhjyyttään. Liekö sekä myyjät että asiakkaat siirtyneet linnoituksen alueelle Vintage-viikonlopun ajaksi.

Ungrun linnan raunoilla

Keskeneräisen Ungrun linnan raunioilla pyörähdimme aamusella. Rauniot sijaitsevat noin seitsemän kilometrin päässä Haapsalusta.

Haahuilua Haapsalussa

Joskus on kiva vain haahuilla ympäriinsä. Sitä teimme kameroiden kanssa. Valon ehdoilla mentiin. Se oli mukavaa vaihtelua työmatkoihini verrattuna. Niissä mennään useimmiten kellon kanssa kilpaa, matkailukohteesta toiseen, minuutteja kytäten. Haahuilu Haapsalussa tuotti mielihyvän lisäksi satamäärin kuvia, videoitakin.

Jonkin verran kuvia Haapsalusta on tässä postauksessa. Lisää reissukuvia löytyy edellisestä Tallinna-Haapsalu postauksesta ja retkellä mukana olleiden jäsenten kuvia Kara-Kamerat ry:n retkikansiosta.

Jos haluat tutustua Haapsaluun ja sen nähtävyyksiin, niistä löytyy tietoa Visit Haapsalun sivuilta.

Seuraavassa, piakkoin ilmestyvässä postauksessa kerron mitä teimme Tallinnassa.