Espoolainen kamerakerho, Kara-Kamerat ry suuntasi viime viikonloppuna syysretkelle Viroon. Matkaan lähti kymmenen kerholaista omilla autoillaan, kimppakyydeillä tietenkin. Kuvausreissu kesti neljä päivää. Yövyimme kaksi yötä Haapsalulla ja yhden yön Tallinnassa.
Blogipäiväkirjassani olen jakanut matkan kolmeen osaan.
- Tässä ensimmäisessä postauksessa on kuvia ja tarinoita menomatkalta Tallinnasta Haapsaluun.
- Toisessa Haapsalusta.
- Kolmannessa Tallinnasta.
Kuvaushommiin pääsin heti Tallinnan laivaan astuttuani. Ulkokannella matkasi paljon intialaisia, jotka halusivat kuvia itsestään ja monilukuisista seurueistaan. Taustalla loittoneva Helsinki. Avauskuvan henkilöt olivat New Delhistä.
Tallinnan rakennuskaaoksen aiheuttamista liikenneruuhkista peloteltiin etukäteen, mutta kaikki kolme autoa, joilla liikuimme, pääsivät vaivattomasti Haapsaluun johtavalle tielle.
Reitin varrella Tallinasta Haapsaluun
Keilan komea putous
Matkalla Haapsalun kävimme Keila-Joalla kaupassa ja Keilan vesiputouksella. Kuusi metriä korkea ja useita kymmeniä metrejä leveä vesiputous houkutti lähestymään. Puoliksi vedessä olevia kiviä pitkin tepasteli myös hollantilainen Martin. Kumppani Sabrina odotteli tukevammalla maaperällä Kievistä pelastetun koiransa kanssa. Kävi ilmi, että he aikoivat osallistua viikonloppuna järjestettävään Tallinnan maratoniin. Martin tavoitteli alle viiden tunnin aikaa 42 kilsan matkalla ja Sabrina taas alle tuntia 10 kilsassa.
Keilan joen riippusiltoja oli tietenkin pakko kokeilla.
Türisalun rantajyrkänteellä
Keilan putousten jälkeen kävimme lähistöllä olevalla Türisalun rantajyrkänteellä. Viro on lättänä maa, mutta näitä rannoilta nousevia jyrkkiä kohtia löytyy eri puolilta Viroa.
Kirjoissa kerrotaan, että Türisalun rantajyrkänne on mahtavimmillaan 31 metrin korkuinen. Olimme paikalla josta, kasvillisuuden väleistä pystyi näkemään, että törmän laella olevalla tasanteella seisottiin.
Rappioromantiikkaa Murasteen kartanon raunioilla
Kolmas pysähdys Murasteen kartanolla tai mitä siitä on jäljellä. Rappioromantiikkaa – sanoi joku. Pikakuukeloinnilla termi viittasi enimmäkseen musiikkipuoleen, kaiken tietävällä vauva.fi sivustolla sitä yritettiin selittää, mutta en äkkiä löytänyt tarkempaa määritelmää sivustolta enkä muualtakaan. Arvelen kuitenkin, että rappioromantiikassa kyse on rosoisuudesta, röttelöistä, rakennuksista tai alueista, joissa näkyy ajan patina.
Murasteen kartanon historia alkanee 1600-luvun alkupuolelta. Se ollut aateliskartano, ja myöhemmin toiminut orpokotina ja luontokoulunakin. Nykyään näyttää tältä.
Murasteen jälkeen matka jatkui kohti Haapsalua, josta lisää seuraavassa postauksessa.
Käy vilkaisemassa muitakin kuvia Kara-Kamerat retkikansiosta.
Keilan vesiputous näyttää tosiaan todella hienolta, niitä olisi itsekin joskus mukavaa pääsä ihailemaan. Toki myös Türisalun rantajyrkänne ja Murasteen kartanon rauniot olisivat käymisen arvoisia kohteita.
Minuakin yllätti, miten kaikenlaista löytyy ja vieläpä ajoreitin varrelta. Tai ainakin minusta siltä tuntui, kun ei tarvinnut kuin istua kyydissä. Kiitos ahkerien Kara-Kamerat kerhon kuljettajien.