Ushuaiasta Punta Arenasiin on matkaa noin 650 kilometriä. Kymmenen tuntia bussissa ja puolisen tuntia lautalla. Bussissa on kuitenkin mukavat istuimet semi-cama -lipulla ostettuna. Niissä istuu mieluummin kuin lentokoneessa. Vaikka ei minulla sielläkään ole hankalaa. Pieni pätkä pitkää mummoa kun mahtuu pieneen tilaan.
Tolkyen matkatoimiston mies, se jonka veljellä oli sama syntymäpäivä kuin minulla mutta eri vuosi, oli oikeassa. Hän sanoi, että jos olisin minä ottaisin tämän istuimen, sen puolen maisemat ovat paremmat. Totta puhui, maisemia oli kiva katsella juuri siitä kohti bussia. Iltapäivästä kyllä aurinko sai laittamaan verhoa eteen.
Yli kymmenen tunnin reissu meni hujauksessa
Sain matkaseuraa saksalaisesta Katherinestä, jonka kanssa puhuimme espanjaa. Kummallakin on sama ongelma: verbien aikamuodot. Tsemppasimme toisiamme ja yritimme parantaa kertomuksiamme laittamalla yhteistuumin aikamuotoja kohdalleen. Hyvässä seurassa matka kuluu nopeasti. Niin kävi nytkin. Olin varautunut ikävystymään pitkän matkan aikana, mutta ylläyksekseni aika ei tuntunut ollenkaan pitkältä. Katherinen kanssa rupattelu ja satunnaiset pysähdykset auttoivat. Tolhuinissa oli kahvitauko.
Ruokatavaran kanssa tarkkana Chileen mentäessä
Rajamuodollisuudet kävelyttivät bussista näyttämään milloin passia, milloin tavaroita.
Chileen saavuttaessa rajavartijan kasvoille levisi hymy ja hän tokaisi WAU! kun ojensin passini.
Ruokatavaran viennissä Chileen on rajoituksia. Munat ja hedelmät ja vihannekset syynätään tarkkaan. Jonossa rajatarkastukseen odottava porukka söi eväitä samaan tapaan kuin porukka tankkaa vettä Helsinki-Vantaalla. Useimmat tuntuivat tietävän että pitää olla tarkkana ruokatavaroiden kanssa.
Taas kerran rahattomana – tällä kertaa Chilessä
Ushuaiasta lähdettäessä matkasimme vuoristossa, pian Tolhuinin jälkeen maisemat tasaantuivat. Pitkiä asumattomia taipaleita guanakoja, lampaita, alpakkoja tepastelemassa siellä täällä. Merimaisemaa näkyi Punta Arenasia lähestyttäessä.
Punta Arenasiin saavuin rahattomana. Se on hankaluus näissä eri valuutan maissa, mutta niin tuttua aikoinaan paljonkin interailanneelle Mummolle. Euroopassakin oli aikoinaan jos jonkinlaista eri valuuttaa ja junailevalle rajamuodollisuuksia liiankin tiheässä.
Miten maksaa taksi, se on ensimmäinen ongelma. Löysin kuitenkin muutaman neuvon jälkeen pankkiautomaatin. Ja taksin.
Muutamia kuvia matkan varrelta.
Mukavaa, että löytyi matkaseuraa, varmasti auttoi siinä, että matka-aika kului nopeammin. Itselleni on jäänyt mieleen myös, että Chilessä todella ollaan tarkkoja elintarvikkeiden kanssa, kun rajan yli on menossa.