Päivä turistina. Päädyin valitsemaan järjestetyn retken kun mieli teki nähdä Unescon maailmanperintölistalla oleva Colonia del Sacramento enkä jaksanut itse miettiä miten sinne pääsee. Vähän höperösti toimin, sillä olisin varmaan voinut yhdistää Colonian kaupunkikäynnin samaan syssyyn Buenos Airesiin siirtymisen kanssa. Lautta nimittäin lähtee sieltä. Nyt tuli istuttua bussissa ylimääräistä, mennen tullen pari tuntia. No kaikkea ei voi tietää. Kyllä täältä Montevideostakin pääsee lautalla Buenos Airesiin, mutta vuorot eivät oikein sopineet, sitä paitsi se on kaksi kertaa kalliimpaa.
Kuuma Coloniassa oli. En oikein osaa sanoa miksi, ehkä kuumuuden vuoksi, en saanut mitään erityisiä kiksejä. Turisteja siellä oli niin kuin odottaa voi.
Turistit kiipeävät mitä ihmeellisempiin torneihin ja paikkoihin. Coloniassakin on tarjolla kiipeilyä. Majakka keskeisellä paikalla sai monet kapuamaan yläilmoihin. Varmaan oli hyvät näkymät, mutta Mummo pysyi maan tasalla, keskipäivän 30 astetta piti huolen siitä.
Calle de los Suspiros – Huokausten katu, jonka nimestä on monta tarinaa. Nimi tulee milloin merimiesten huokailusta suunnatessaan ilotaloon, milloin kuolemaantuomittujen huokauksista ennen teloituspakkaa. Niinkin viaton selitys löytyy kuin tuuli, joka huokailee mereltä keskusaukiolle johtavalla kujalla.
Nälkää ei Coloniassa tarvitse nähdä, ravintoloita riittää. Valitsin yhden, jossa söin chef salaatin, joka vastaa kotomaan leikkelelautasta. Tarjoilijat vaikuttivat kiireisiltä. Yksi heistä oli sonnustautunut turistien lahjoittamiin seteleihin ja nappeihin.
Matkan varrella pari nähtävyyttä – Real de San Carlos ja Granja Arenas
Real de San Carlosissa pistäydyimme kuvaamassa entisen härkätaisteluareenan. Se on ollut käytössä vain pari vuotta 1910-12. Nykyään se on restauroitu ja tapahtumakäytössä.
Pysähdyimme myös Granja Arenasissa. Siellä keräilijä oli kunnostautunut lyijykynien ja monien muiden pienesineiden keräämisessä.
Helppoa ja heppoista
Näiden järjestettyjen turistiretkien anti on usein vähäinen, nytkin samat olisin voinut lukea netistä. Ehkä ammattitauti, pressireissuilla tahti on tiivis ja tietoa kaadetaan enemmän kuin ehtii vastaanottaa, siis useimmiten.
80 dollarilla helpotin kyllä oloani, kun ei tarvinnut kuin hotlan aulassa odotella, että tullaan hakemaan.
Opas oli symppis ja hänen kanssaan pääsi tauoilla keskustelemaan monesta muustakin aiheesta.
Eipä mekään tuolla kiipeilemään lähdetty. Me tehtiin päivretki BuenosAiresista ja tykättiin kylä paikasta. Turistejakin oli yllättävän vähän, mutta ehkä ”Pahin” sesonki oli joulukuun alussa vasta alkamassa.