”Kukapa kieltää sanomasta totuutta nauraen.” Näin tuumi runoilija Horatius, eteläitalialainen, vapautetun orjan poika ennen ajanlaskumme alkua.
Niinpä! Tietysti riippuu siitä mitä totuutta on sanomassa. Jos joku täräyttää, että oletpa tyhmä, niin nauraen sanottu vaikuttaa vähemmän todelta. Saattaisin jopa vitsiksi tulkita. Jos taas nauraen ihailisi älyäni, se vaikuttaisi pottuilulta.
Olen matkustellut Suomea nauravammissa kulttuureissa, kuten hymyjen rannikoksi nimeämässäni Gambiassa. Siitä kirjoitin jutun Matkaopas-lehteen: Gambiassa kaikki järjestyy.
Gambiassa todella naurettiin paljon ja hymyiltiin vielä enemmän. Suomalaiselle, sellaiseen tottumattomalle oli usein vaikeaa tietää, puhuiko toinen totta vai ei. Lisänä tietenkin se, että gambialaisten elekieli poikkeaa suomalaisesta, jonka vuoksi ei oheisviestinnästäkään saanut apua.
Kerran vein kaksi singaporelaista valokuvaajaa, miehiä molemmat, Turun saaristoon autiolle saarelle. Nämä miehet hihittivät koko yön mökin viereisessä huoneessa ja päivälläkin olivat yhtä hymyä. En oikein tiennyt mitä ajatella. Välillä kävi mielessä, että he pitävät olosuhteita suurena vitsinä. Ja vielä pahempaa, että he eivät saa vastinetta rahoilleen, sillä nuo kaksi maksoivat suomuuraimia saaristoelämyksestään. Minun roolini oli toimia reissun järjestäjänä ja oppaana alkeellisissa oloissa kantovesineen ja puuceineen. Miten turhaan huolestuin! Miehet kiittelivät vielä vuosia jälkeenpäin elämystään suomalaisessa paratiisissa.
Totuuden puhumisestahan tämä postaus alkoi. Valehteleminen on tuhmaa. Ei kannata näin joulun alla, sillä pukki kurkkii ikkunasta kuten näet avauskuvasta.