Usean historiallisen romaanin jälkeen siirryn Saara Turusen myötä lähemmäksi tätä päivää, 2010-luvulle. Barcelonassa pysyn kuitenkin sekä lukukokemuksessani että mielessäni, sillä eihän residenssiajastani ole kulunut kuin kuukausi.
Järjettömiä asioita on virkistävää vaihtelua lähiaikoina lukemiini tarinaltaan Espanjaan sijoittuviin kirjoihin, jotka ovat olleet katalonialaismiesten kirjoittamia historiallisia romaaneja. Saara Turusen Järjettömiä asioita -kirjasta löytyy herkullisia kulttuurien kohtaamiseen liittyviä kohtauksia. Turunen on suomalaisnainen, joka pendlaa Suomen ja miehensä kotikaupungin Barcelonan välillä. Jo parisuhteeseen liittyy monenlaista kulttuurikömmähdystä, puhumattakaan kaikista sukulaisten välisistä. Tämä pikkupätkä kuvaa miehen kokemusta Suomen vierailun jälkeen.
”Hänen mielestään suomalaisissa on jotakin pelottavaa, he tuijottavat häntä sinisillä silmillään aivan kuin odottaisivat jotakin. Ja jos heillä on kädessään sipsipussi, he saattavat syödä sen yksin kokonaan tyhjin silmin eteensä tuijottaen, vaikka vieressä seisoisi joku nälkäinen.”
Tuntuuko tutulta? Tuon intensiivisen katsekontaktin olen kuullut pelottaneen muitakin, muistaakseni ainakin joitakin aasialaisia. Meillähän silmiin katsominen on kohteliasta ja kertoo rehellisyydestä. Hiljaa oleminen kuuluu kulttuuriin. Espanjalaisten näkökulmasta suuri osa suomalaisia on varmaan mykkiä.
Monelle meistä suomalaisista, kuten kirjan päähenkilönaiselle, on iskostunut sanonta ”rehellisyys maan perii”. Useiden tapaamiselta myöhästymisten jälkeen nainen yrittää sanoa miehelle, ettei mies saisi antaa lupauksia, joita ei pystyisi pitämään.
”Hänen (Mummon lisäys: siis miehen) näkökulmastaan katsottuna tyhjien lupausten antaminen ei ole epärehellisyyttä vaan pikemminkin eräänlainen yritys säilyttää mukava tunnelma.”
Tästäkin on joskus meitä suomalaisia arvosteltu. Otamme asiat liian tosissaan. Vai miten se nyt olikaan, se amerikkalaisen esittämä ”meidän pitäisi tavata joskus” -lausahdus, jonka pilakuvassa suomalainen jo kaivaa esiin kalenteria.
Järjettömiä asioita naurattaa ja itkettää
Edellä mainitut esimerkit olivat aika kliseisiä, mutta Järjettömiä asioita -teos sisältää paljon muutakin. Minua ainakin nauratti, silloin kuin ei itkettänyt. Kirjassa oli myös raastavia ihmiskohtaloita, lapsettomuushoitoja, sairauksia, kuolemia, siis kaikkea mitä liittyy elämään.
Vielä yksi yksityiskohta, joka täytyy mainita.
Kirjan päähenkilö kertoo: ”Asensin palohälyttimen keittiön kattoon. Miehen äiti ja uusi puoliso tuijottivat sitä ihmeissään. He olivat kuulleet varashälyttimistä mutta eivät koskaan olleet tavanneet ihmistä, jolla olisi kodissaan palohälytin.”
Tätä vempainta minäkin ensimmäisenä bongasin, kun syyskuun alussa astuin Arenys de Marin taiteilijaresidenssiin. Enpä nähnyt missään. Mutta jo toisella residenssiviikollani näin tulipalon naapuritalossa.
Ehkä itdeäni kiehtoo enemmän kirjat, joissa kuvataan vielä ememmän kohdetta. Taitaa tosin olla, että kulttuureista ja niiden eroavaisuuksista riittää kirjoitettavaa vähintään yhtä paljon, ja niitähän riittää.
Totta, kulttuurieroista ja -yhtäläisyyksistä löytyy luettavaa. Omassa CV:ssänikin haahuilee ”Suomalaisen valmistautuminen monikulttuuriseen myyntityöhön”. Opiskeluaikojen työ. Jos löytäisin, niin teksti varmaan olisi jo haalistunut lukukelvottomaksi. Hyvä niin, sillä maailma on muuttunut. Mummon opiskeluaikoina monikulttuurisuus työelämässä ei ollut niin yleistä kuin nykyään. Minä onnekas sitä sain kokea, kun tavaraa lykättiin 38 vientimaahan. Ja vähän lisää sitä onnea sukutaustan vuoksi.