Pikku piipahdus Someron seudulle ennen kuin jatkan Jäämeren reissun postauksia. Päivi Arvonen teki Someron matkakohteista koosteen ja tarjosi viidelle median edustajalle mahdollisuuden kokea Somero, paikkakunta, josta minulla ei juurikaan ollut käsitystä etukäteen. Kaksi päivää Somerolla antoi uudet ulottuvuudet. Tervetuloa mukaani katsomaan Someroa!
Somero ja Somerniemi, vierekkäiset alueet käyvät naapurikisailua keskenään kuten monet muutkin Suomen kunnat, jotka ovat kuntaliitoksissa saatettu yhteen. Somerniemi liitettiin Someroon vuonna 1977, näin kertoo wikipedia. Kummallakin alueella kävimme.
Härkälän kartano
Onhan näitä kartanoita nähty, mutta tällaista en ole Suomessa nähnyt ikinä. Pitkä vaalea rakennus, alkuperäisestä hieman jatkettu, täynnä yllätyksiä.
Härkälän kartanon omistajapariskunta Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme etsivät kesämökkiä, mutta tulivat ostaneeksi mökin lisäksi kartanon. Nukuimme heidän ensisijaisessa ostoksessa, Puutarhahuvila Oxwillessä kollegan kanssa kahdestaan. Symppis talo, jossa on kaksi olkkaria, kolme makkaria, vessa ja kylpyhuone erillään ja pieni keittiö. Siellä keittelin itse aamukahvit. Kahvikuppi kädessäni vaeltelin puutarhassa, kun en terassille malttanut jäädä.
Härkälän kartanossa ihmeteltävää riittää
Ne yllätykset aukenivat huone huoneelta, kun meille esiteltiin kartanoa. Miljoonia vuosia vanha dinosauruksen muna kellotti pöydällä. Hieman hirvitti heilua reppuineen ja kameroineen. Kiinan salissa oli ihmisten tekemää esineistöä, joista nuorimmat olivat kolme vuotta vanhoja, vanhimmat jopa neljätuhatta vuotta. Yksi Kiinan huoneen esineistä oli typistelyille jaloille apuneuvoksi tehty kantotuoli. Olihan kartanossa tavaraa lähempääkin, kuten Enkelihuoneessa lähikirkosta pelastettu taulu.
Yläkerrassa majaili satamäärin Barbie-nukkeja vitriineissä. Huoneita oli myös vanhoille leluille, samurain varustuksille ja japanilaiselle esineistölle. Yhdessä huoneessa jääkarhu irvisteli valkeine hampaineen hyllyllä katon rajassa. Se oli kuulemma Suomen viimeinen ammuttu jääkarhu. Se ammuttiin Jäämerellä Petsamon seuduilla 1940-luvulta.
Omistajapariskunta pitää keräilystä, mutta jossain vaiheessa keräily on varmaan lähtenyt räpylästä. Esineistä kertoessaan pariskunnan puheessa vilisee ”tämä tuli meille”. Esineitä siis vain alkoi tulemaan, myytyinä ja joskus myös lahjoina.
Kannattaa ehdottomasti osallistua kartanokierrokselle, sillä esineistö on suljettujen ovien takana, vaikka majoittua kartanon huoneissa voikin.
Vaikka kartanoita onkin paljon tullut nähtyä, on ne silti aina mukavia vierailukohteita. Ja usein niissä on aina jotain ainutlaatuista. Kaikkein hienointa on kuitenkin aina päästä yöpymään jossain kartanossa.
Totta puhut, Mikko! Yöpyminen kertoo paljon. Tunnelma ja aamuun herääminen ovat ainulaatuisia, jokaisessa kartanossa omanlaisiaan.