Ihan mielellään sitä istahti bussiin Ranvikan patikkareissun jälkeen. Moni näytti torkkuvankin ohi hienojen maisemien.
Neidenissä eli suomeksi Näätämössä meitä odotti jonkinlainen mökkikylän ja campingalueen risteytys. Oli saunaa, paljua ja kotaa. Neiden Fjellstue -ravintolassa söimme tukevan illallisen, jonka jälkeen pumppu testattiin sata-asteisessa saunassa. Skippasin saunan ja uppouduin sen sijaan kaulaa myöten paljuun.
Illallisella paikallisen kalastuskunnan puheenjohtaja Karl Magne Arvola kertoi Näätämöjoen kalastuksen muutoksista. Lohen kalastus, kuningasravut ja catch and release (jota Mummo ei ymmärrä ollenkaan, kalastetaan ja sitten päästetään suu haavoittuneena takaisin mereen) keskusteluttivat niin isäntiä kuin toimittajiakin.
Rapukuninkaiden apajat
Neuvostoaikoina 1960-luvulla Jäämereen istutettu kuningasrapu on vieraslaji, joka syö lähes kaiken mikä eteen tulee ja leviää kuin Elanto. Sallinette Mummolle tuon vanhahtavan sanonnan. Elanto oli aikoinaan osuusliike, joka levisi reippaanlaisesti, sittemmin muuttui jonkun muun nimiseksi ketjuksi. Mutta takaisin näihin valtavan kokoisiin suursyömäreihin, kuningasrapuihin, jotka voivat kasvaa yli kymmenkiloiseksi, raajojen välikin puolitoistametriseksi. Kun opiskeluaikoina osallisuin kuningasrapusafarille, silloin muistaakseni puhuttiin niiden olevan Varanginvuonon alueen erikoisuus. Nyt saimme kuulla, että rapumassat etenevät jo Tromssan kohdalla. Kun ne tuottavat paikallisille rapukuninkaille koko vuoden ansion muutamassa viikossa, niiden ympäristövaikutusten tutkiminen ei kiinnosta ketään. Kuningasrapu viihtyy suolavedessä, siis meressä eikä nouse jokiin.
Karl Magne arveli, että kuningasrapua on kalastettu 25–30 vuotta.
” Kalastaja saa 200 kruunua kilolta, kaupasta voi ostaa 2000 kruunulla kilo. Tuottoisinta kalastusta, jonka avulla voi saada vuosiansion parissa kolmessa viikossa”, Karl Magne sanoi. Mätiä kerätään kutuaikana. Kuningasravun kroppaa ei syödä, ainoastaan jalat.
Avauskuvassa vanhaa esineistöä, joka on esillä Neiden Fjellstuen ravintolassa. Pulkka on kotoisin Inarijärven rannalta, muutaman sukupolven takaa.
Seuraavaksi kohti isoa kylää, Kirkkoniemeä.
Matkalla käväisimme Kolttakönkäällä. Se sijaitsee Norjan puolella Näätämöjokea.
