Ylläksen Ravintola Eväskorista jo kerroin aiemmassa postauksessa. Levillä lomaviikon aikana söimme ravintolaruokaa vain kerran, vakiosuosikkimme Ravintola NiliPoron poronkäristyksen. Koronarajoitusten vuoksi ravintola sulkeutui niin aikaisin, että haimme poronkäristykset noutoruokana.
NiliPoron poronkäristys on aina yhtä hyvää. Viime lomasta muistan kylläkin, kuinka suolaista poronkäristys oli. Kokki ei ollut yhtä rakastunut tällä kertaa – tiedät varmaan tuon sanonnan suolainen ruoka, rakastunut kokki. Annos oli iso, siitä riitti vielä seuraavalle päivällekin. Poronkäristykseen kuuluu maustekurkkujen lisäksi puolukkahilloa. Hyvä niin, siinä on Mummolle jälkiruoka. Saa suun makeaksi samalta lautaselta, mutta ei missään nimessä yhtä aikaa muusin ja poronlihan kanssa.
Kolarissa Ravintola Meän Paikassa yllätyin sen verran, että oikein tarjoilijalta piti kysellä annokseni syntyjä. Tilasin paneroidun porsaanleikkeen baijerilaiseen tapaan – Baijerilainen Schnitzel Paniert. Yllätys oli puolukkahillo. Sitruuna siinä toki oli myös, kuten Schnitzeleissä usein on. Tarjoilija kertoi, että puolukkahillon lisäämineen juontaa juurensa ravintolan omistajaperheen Baijerissa työskentelystä. Siellä kuulemma Schnitzeliin kuuluu puolukkahillo. Olen jotenkin mieltänyt puolukat pohjoisen marjoiksi.
Hyvää tuo baijerilainen Schnitzel Paniert joka tapauksessa oli. Liha oli mureaa ja paistettu tuoreessa öljyssä. Sitä jäin ihmettelemään, kun tarjoilija puhui palmuöljystä. Olisiko kuorrutus juuri siksi niin mureaa. Palmuöljyä käytetään ruoanlaitossa – ei ehkä Suomessa niin yleisesti– sen hyvien paisto-ominaisuuksien vuoksi. Palmuöljyn tuotannosta on puhuttu paljon. Sen viljely vie tilaa trooppisilta sademetsiltä, ellei sitä tehdä vastuullisesti.
Pitsalistaa kannattaa katsella vaikkei pitsaa haluasi. Nimistä saisi ottaa oppia muutkin. Listalla on muun muassa Se Perus, Junantuoma, Valitte Itte. Hilpeyttä herättävää leikittelyä.
Lapissa olemme kiertäneet monipuolisesti, mutta Levillä on tullut käytyä vähemmän. Sinne varmaan mennään tulevina vuosina tutustumaan paremmin alueen luontoon. Poronkäristystä tulee syötyä harvoin, joten NiliPoron riittoisa annos on hyvä vinkki talletettavaksi.
Samat sanat, Levillä on aiemmin tullut oltua harvemmin, mutta mukavuussyistä viime vuosina lisääntynyt. Sieltä kun on useimmiten löytynyt sopiva majoitus sortinsakillemme. En kuitenkaan tahdo tottua keskustan alppitaloihin enkä siihen ”risteilyalukseen”, joka on jymähtänyt puoliväliin tunturia.