Vaelluskengät hajosivat, auto ajoi ojaan ja jalat lähtivät juoksemaan. Nämä voisivat olla kuvauksia vakuutushakemuksissa. Onneksi ei mitään vakavia seuraamuksia ollut, mutta kaikkea sattuu, kun reilun neljänkymmenen hengen joukko muusikoita, äitejä, isiä, lapsia, mummoja ja ukkeja kokoontuu viikoksi Pyhälle taidetta tekemään ja taiteesta nauttimaan sekä vaeltelemaan tuntureilla. Joukkoon mahtui jokunen valokuvaajakin. Heille oli oma ohjelmansa, valokuvaaja Asko Vivolinin vetämä valokuvauskurssi.
Muusikkojen osuus oli valitettavasti koettavissa vain paikan päällä, Pyhätunturin Kairosmajalla. Valitettavasti siksi, että yli kolmetuntisen Taidepotpurin päätösjuhlan ohjelma oli huikea. Leiriviikon aikana pienet ja suuret musikantit harjoittelivat pienillä ja suurilla instrumenteillaan. Tavoitteena tietenkin onnistua päätösjuhlan ohjelmanumerossaan.
Päätösjuhlan musiikkiesitysten taustakuvana virtasi valokuvaajien tuottamana kuvaesitys. Kyllä meitäkin kuvaajiakin jännitti!
Hiki kohosi pintaan jo silloin, kun saavuimme Pyhälle. Bussi kaarteli metsäisiä teitä kohti Kairosmajaa. Yksi kuva metsiköstä, toinen tunturista, kolmas järvestä. Se on siinä, mutta mistä ne muut 17 kuvaa. Viime kesän Taidepotpurissa olin jo mielestäni kuvannut kaiken. Kummallista kyllä, kun tuntureilla ja metsissä vaeltaa, kuvakulmia löytyy aina vaan. Tunturit ovat kauniita, lempeän pyöreitä ja Lapin valo lumoava. Toki vuoretkin ovat kauniita, mutta eri tavalla, ne ovat särmikkäämpiä.
Ai niin, miten ne jalat lähtevät juoksemaan? Tiedät varmaan tunteen, kun alamäessä jalkoja ei saa pysähtymään. Ne vaan jatkavat matkaa kunnes tulee este vastaan tai heittäydyt peffallesi. Mummokin on kokeillut, ei tosin tällä kertaa.
Lisää Pyhätunturin Taidepotpurista, vaelluksista ja muusta tulevissa postauksissa.
Tässä meidän valokuvaajien tuotos Taidepotpurin päätösjuhlaan.