Tulipa taas matkustettua, kirjallisuuden kautta tälläkin kertaa. Vuorossa oli mielenkiintoinen, silmiä avaava kirja Ranskasta ja Algeriasta, siirtolaisuudesta ja maahanmuutosta. Alice Zeniterin viimeisin teos Unohtamisen taito kertoo kolmen sukupolven tarinaa, joka alkaa 1950-luvun itsenäisyystaistelua käyvästä Algeriasta ja päättyy nykypäivän Ranskaan. Alun kuvaukset ovat osin niin hurjia, että minun oli jätettävä iltalukeminen tämän teoksen osalta. Hamidin, yhden päähenkilöistä ympärileikkauskuvaus jäi pyörimään päiväkausiksi mieleen ja sai minut jopa kaivamaan lisää tietoa tästä barbaarisesta rituaalista.
Olen matkustellut monissa islaminuskoisissa maissa, mutta en koskaan Algeriassa. Monia kulttuurillisia yhtäläisyyksiä löysin tästä kirjasta, myös taustaa monille asioille, joita olen hämmästellyt matkoillani.
Laajasta suvusta, monine lapsineen ja serkkuineen kumppaniensa kera nousee esiin isä Ali, hänen poikansa Hamid ja tämän tytär Naïma. Näiden suhdetta Ranskaan ja Algeriaan kuvataan monitahoisesti. Ranska on uusi kotimaa ainoastaan Alille, ja tiukasti ottaen myös Hamidille, joka syntyi Algeriassa mutta aivan pienenä joutui siirtolaiseksi Ranskaan. Naïma syntyi Ranskassa. Minusta oli erityisen hienoa kun samoihin kansiin oli saatu kolmesta eri lähtökohdasta tarinaa: mukana oli varsinaisia maahanmuuttajia, heidän mukana muuttaneita lapsia ja näiden uudessa kotimaassa täysin varttuneita lapsia. Ranskan kipukohdat avautuivat minulle uudella tavalla näiden tarinoiden kautta.
Naïma kiinnostuu sukunsa historiasta. Kun hän saa tilaisuuden lähteä työmatkalle Algeriaan, hän lähtee. Setänsä piirroksien etsiminen on hänen varsinainen työprojektinsa, mutta Naïma haluaa löytää muutakin, vastauksia vaiettuihin asioihin. Piirrokset löytyivät kyllä, samoin palanen suvun historiaa.
Kun Naïma palaa takaisin Algerin satamaan, häntä kuljettanut paikallinen Ifren kysyy ”Löysitkö täältä, mitä halusit.”
Naima vastaa: ”Olin ajatellut, että jos tunnen täällä ollessani jotain erityistä, olen algerialainen. Ja jollen, niin eipä sillä olisi kauheasti väliä.”
Alice Zeniter: Unohtamisen taito (Otava 2019)