Iloisuuden edellytys ei ole onni, vaan rohkeus. (V.A. Koskenniemi)
Joulukalenterin tämän päivän pussin sisällössä oli kolme sanaa: iloisuus, onni ja rohkeus. Tartun rohkeuteen.
Minua pidetään rohkeana. Olen hypännyt kuukausipalkalta yrittäjäksi (jota en kadu). Olen lähtenyt 800 kilometrin vaellukselle yksinäni ja keikkunut risteilyaluksen yläkannen partaalle asetetulla lankulla ja katsellut sieltä alhaalla pikkuruisena näyttäytyvää Jätkäsaarta. Mitä niitä onkaan. Ne ovat yhdenlaista rohkeutta.
Olen ollut onnekas. Mitään kovin dramaattista ei ole tapahtunut, muutamia pikkumurtumia lukuun ottamatta. Sydämen särkymisiä kylläkin, mutta niitä mummoikään ehtineillä yleensä riittää.
Sydämen särkyminen mielletään usein rakkauden loppumiseksi ja jätetyksi joutumiseksi. Mutta elämä voi yllättää ja sydän voi särkyä myös muulla tavoin. Minun särkyi tasan vuosi sitten kun rakkaani yllättäen menehtyi. Meitä saman kokeneita on monia.
Tänään vien kynttilän haudalle ja toivon, että löydän rohkeutta kohdata tuleva. Sitä samaa toivon myös kohtalontovereille.