Tansseista ei palata puistojen kautta! Tuo ikiaikainen ja nuorena naisena mummoilta kuultu ohje nakutti päässäni, kun edellisen kerran vierailin Lappeenrannassa. Tansseista palasin – en puiston vaan hautausmaan poikki. Hotellini sijaitsi Sankarihautausmaan itäpuolella ja tanssipaikka länsipuolella. Lyhyin matka oli hautausmaan poikki.
”Niin täällä tehdään”, vakuuttivat hotellin vastaanottovirkailijat. Ja niin tekivätkin, sen huomasin, kun sipsuttelin tanssikenkäpussukka heilahdellen aamuyön tunteina takaisin hotellille. Hautausmaalla oli paljon kulkijoita.
Tuosta tanssi-illasta on jo kulunut jokunen vuosi. Tällä nostalgiareissulla ei tanssittu, sillä yöpymispaikkamme Vanha Koulu Hostel sijaitsi lähes kahdenkymmenen kilometrin päässä, keskellä ei mitään. Sen sijaan Sankarihautausmaan läpi kävelimme, kuten muutkin. Se on jotenkin määräävässä asemassa Lappeenrannassa. Sitä ei voi ohittaa, sivuuttaa, olla huomaamatta.
Kesäaikaan Lappeenrannan keskusta näyttää siirtyvän Matkustajasataman seutuville, ainakin turistin näkökulmasta. Kauppakatua pitkin kun pudottelee, onkin jo pian Matkustajasataman murkinakojujen äärellä.
Murkinaa masuun – Lappeenrannassa se on Atomi tai Vety
Lappeenrannassa pakollinen pikaruoka on Atomi tai sen tuhdimpi kaveri Vety. Näille tuunatuille lihapiirakoille on haettu jopa tavaramerkkisuojaa ja melkein saatukin se. Hakemuksen valitusaikana tavaramerkkisuojasta kuitenkin tehtiin valitus ja suoja vedettiin takaisin, mikä tietenkin harmittaa lappeenrantalaisia.
Miten Atomit ja Vetyt sitten päätyivät Lappeenrannan nakkareille – nakkareiksi näitä Street Food -kioskeja mummon nuoruudessa nimitettiin – siitä on monta tarinaa, toinen toistaan todempia tietenkin.
Munalla täytettyjä lihapiirakoita myytiin jo 1960-luvulla Lappeenrannan torilla. Atomipommit olivat tuona aikana yleinen puheenaihe Suomessa ja muuallakin. Erään tarinan mukaan Saimaan kanavavan peruskorjauksen aikaan kanavan autonkuljettajat alkoivat kutsua näitä piirakoita Atomeiksi. Myöhemmin muna-lihapiirakka sai seurakseen vielä kinkkua ja siitä syntyi Vety.
Missä kaikki ovat – Lappeenranta linnoituksen vallit
Lappeenrannan linnoituksen alueella vaellellessa ei voi kuin ihmetellä miten paljon tilaa meillä Suomessa on. Ei ruuhkaa missään, ei jonoja nähtävyyksiin vaikka on huippusesonki, heinäkuu.
Museoihin myydään yhteislippua. Kävinkin yhdessä, Lappeenrannan Taidemuseossa. Siellä on esillä Väinö Raution maalauksia vielä marraskuulle asti. Aika synkkiä ovat vaikka olivathan nuo synkkiä aikoja, nuo sodanjälkeiset vuodet. Muutamia värikkäämpiä teoksia löytyy näyttelyn loppupuolelta. Rautio syntyi Viipurissa 1894 ja kuoli Lappeenrannassa 1974.
Hiekkalinna – 16-vuotinen perinne Lappeenrannassa
Linnoitusniemen Hiekkalinna on rakennettu Lappeenrannssa jo 16. kerran. Teemat vaihtelevat. Tänä vuonna 370-vuotiaan Lappeenrannan historia näkyy hiekkaveistoksissa: tervanpolttoa, rakuunoita, keisareita.
Ei mikään teatteri – vai onko? Hiekkalinna, Lappeenranta
Kapppelissa kuultua. Joku oli ilmeisesti sanonut noin kymmenvuotiaalle tytölle, että kyseessä olisi teatteri.
”Ei tää oo mikään teatteri”, tyttö sanoo.
”Kappeli,” vastaa isäksi ajattelemani mies ja hetken mietittyään. ”No, teatteri tavallaan”.
Niinhän se on, tarinoita kummassakin.
