Pitipä palata vielä takaisin Kotkaan, sillä edellisessä postauksessa mainitsemani Vesipuisto Sapokka vei huomion ja käytettävissä olevan ajan, kun olimme pari päivää sitten Kotkassa. Sapokka ei siis nimestään huolimatta ollutkaan Mummon vieroksuma lasten vesipuisto, joissa on tullut vietettyä liiankin kanssa aikaa ja saavat nyt jäädä väliin tässä elämänvaiheessa. Vaan Sapokka osoittautui kauniiksi puistoalueeksi, johon suorastaan unohduimme ihailemaan putouksia ja kukkaistutuksia.
Merikeskus Vellamo – kansan suussa merimuseo – sai aika paljon huomiota, kun se avattiin ja sen jälkeenkin. Odotukset olivat siis suuret. Mutta Mummolle museossa oli liikaa kaikkea. Tai ehkä se tuntui siltä, kun olin ajatellut meneväni merimuseoon. Fiksu olisi rajannut käyntinsä yhteen osaan, vaikkapa Suomen merimuseoon, joka on yksi osa Vellamoa. Sen lisäksi rakennuksessa sijaitsee Kymenlaakson museo, Merivartiomuseo ja vaihtuvia näyttelyitä. Ulkoaltaassa jäänmurtaja Tarmo.
Tämän hetken vaihtuvan näyttelyn teema oli rakkaus. ”Tahdon! Rakkauden tarinoita. Kuplivaa iloa ja onnenhetkiä.” Esillä oli hääpukuja ja häihin liittyää aineistoa sadan vuoden ajalta, Kymenlaakson alueelta. Vielä ehtii tutustumaan, sillä näyttely avattiin kesäkuussa ja on avoinna 30.10.2022 asti.
Infotiskiltä saamani tieodn mukaan Vellamossa vierailee vuosittain 50 000 museovierasta. Toki siellä järjestetään muutakin, tapahtumia ja konferensseja.
Jäänmurtaja Tarmo ulkoaltaassa jäi seuraavaan kertaan, sillä kierros olisi kestänyt tunnin. Se on tämän kesän avoinna.
