Kylläpä olen ylpeä pakkaustaidoistani. Toinen aamu valkenee Oderin rannalla ja nyt viimeistään pitäisi huomata jäikö jotain olennaista matkasta. Ei ole jäänyt. Kaikki työntekoon tarvittavat laitteet ja niihin liittyvät härpäkkeet ovat mukana. Vaatteitakin näyttäisi olevan riittävästi. Huomaan, että täällä Frankfurt an der Oderissa kesä on aluillaan.
Aiemmassa postauksessa kerroin matkustaneeni halpalentoyhtiöllä. Ennakkoluuloja riitti ja olin varma, että jään jostain sentistä kiinni laukun mittojen suhteen. Vieläpä epäilytti verkkosivuilla oleva maininta, että painolla ei ole merkitystä kunhan jaksaa omin voimin nostaa ylälokeroon.
Käsimatkatavaran mitat (56x45x25 cm) olivat yllättävän väljät. Oma laukkuni olisi mahtunut kentän laukkumittakoteloon vaikka pidemmällä sivulla makaamaan. Tuo laukku on muuten aivan huippu. Sitä voi vetää perässään, mutta siitä saa myös selkärepun takaosassa piilossa olevien hihnojen avulla. Sen lisäksi, että käsimatkatavaroilla matkatessa säästää lentohinnoissa, säästää myös taksikuluissa kun ei tarvitse tilata pirssiä joka pikku pätkää varten. Niin ja sitten vielä ilmastonmuutos. Finnairin sivuilta katselin kerran paljonko yksi kilo vähemmän matkatavaraa vaikuttaa. Nyt en enää muista lukuja, mutta niin paljon että nykyään olen ruvennut kyttäämään jokaista matkatavaraa entistäkin tarkemmin. Paljon matkustavalla sekin merkitsee, kun on vähemmän pakattavaa ja ennen kaikkea purettavaa.
Matkoja on monenlaisia, niin on tarvelistojakin. Käytän pohjana vuosia sitten laatimaani Santiagon teiden vaellusvarustelistaa. Se löytyy tämän blogin pudotusvalikosta Vaellusvarusteet caminolle. Tavaralajit pysyvät samoina, mukailen vain lajeja olosuhteiden mukaan.
Tällä reissulla crocsit ovat vaihtuneet sisätossuihin ja vaelluskengät lenkkareihin. Sadesuojat ja coretexit on korvannut sateensuoja ja tyynyliinan lisäksi mukana on suuren osan matkalaukun tilasta vievä matkatyyny. Tyyny lähtee mukaan aina kun mahdollista, sillä olen onneton nukkuja.
Paitsi täällä residenssissä! Ihmeellistä kyllä olen vedellyt kahdeksan tunnin yöunia jo kahdet peräjälkeen. Siitäkin huolimatta, että eilen kävin illansuussa baarikierroksella. Yleensä yksi punaviini on hyvä, kaksikin menee, mutta kolmen kohdalla unipeli on menetetty. Eilen käväisin Puolan puolella myöhäisellä lounaalla. Kaksi olutta siinä meni kuin hups vaan. Matkalla residenssille suorastaan kompastuin Havana baariin. Ulkoapäin se näytti paikalta, johon en olisi normaalisti uskaltautunut ellei Mark, residenssin hoitaja olisi sitä etukäteen maininnut. Oikeastaan etsin jäätelöbaaria, jonka olin mielestäni nähnyt mennessä, mutta korvasin jäätelön Cuba Librellä. Oli niin kotoinen ole kun baarimikko puhui espanjaa. Niin kotoinen, että sopertelin anteeksipyynnön espanjaksi vielä residenssissä, kun alakerran naapuri avasi oven ja sanoi ”Falsche Wohnung”. Kotona harrastan rappukävelyä ja siellä tiedän olevani viidennessä kerroksessa postiluukun nimien perusteella. Täällä ei ole niin näyttäviä nimikylttejä, että olisin huomannut olevani vasta neljännessä.
Tänään saan residenssikaverin. Tervetuloa! Jos nyt huolestuneena luet tätä, niin kerrottakoon että olen aika kunnollinen. Mutta joskus mummoillekin voi käydä näin.
