En pysty muistamaan koska olisin ollut tällaisella reissulla, jos koskaan. Muinoin näitä kai kutsuttiin seuramatkoiksi, nykyään valmismatkoiksi. Seura tulee kaupanpäälle, jos haluat. Tämä reissu oli nimeltään Kyproksen kiertomatka. Ihmeitä täynnä.

Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli välilasku Antalyassa. Tilasin matkan niin viime tingassa, etten ehtinyt yhtään perehtyä yksityiskohtiin. Lentoyhtiökin oli epäselvä vielä tilatessa. Samoin hotellit. Niitä ei tosin saanut etukäteen tietääkään, vasta kun bussi kurvasi hotellin eteen. Se oli pelin meininki TSS:llä.

Kun lentoliput sitten aikanaan tulivat, niistä kävi ilmi, että lennämme Freebirdillä, vapaa lintu suomennettuna.

Menomatkalla Freebird laskeutui Antlyan kentälle. Tankit täytettiin ja me istuimme odottamassa (monesti kone on tyhjennetty tankkauksen ajaksi). Miehistö touhusi sisään, ulos, osa jäi maihin, osa jatkoi kanssamme. Uusia matkustajia ei tullut kyytiin, eikä poistunut.

Kyseessä oli poliittinen välilasku, hiffasin vasta koneessa ollessani. Pohjois-Kyprokselle saa lentää ainoastaan Turkin kautta. Kyse on vuoden 1974 Kyproksen jakautumisesta kahteen osaan, turkkilaisten asuttamaan pohjoiseen ja kreikkalaisten etelään. Pohjois-Kyprosta ei ole tunnustanut muu kuin Turkki.

TSS tekee yhteistyötä Turkin matkailutoimiston kanssa. Matkat sijoittuvat sesongin ulkopuolelle, jolloin löytyy vapaata huonekapasiteettia. TSS:n matkalaiset täyttävät siis tyhjät huoneet. TSS saa ne varmaan edulliseen hintaan. Viikon aikana käydään myös useissa kauppapaikoissa, jotka ovat monen yes-miehen ja –naisen painajaisia, sillä myyjät koetaan päällekäyviksi. Mummo on sen verran monessa sopassa kiehunut, ettei tuo hetkauta. Minua ei saa ostamaan, mitään mitä en halua. Tällä matkalla kieltäytyminen oli erityisen helppoa. Kerroin olevan ortodoksisella ostospaastolla. Shopping-ramadan. Olen noudattanut paastoa 6.3. alkaen. Paastoni päättyy pääsiäisenä, samaan aikaan kuin ortodoksit lopettavat oman  paastonsa. Minulle ruoka, juoma ja palvelut ovat sallittuja, tavaran ostaminen ei.

Korukaupassa sinnikkäin myyjä yritti: ”Teknisesti ottaen et ole ostanut, jos maksat tavaran vasta paaston jälkeen. Se onnistuu.”

Hyvä veto! En kuitenkaan ostanut.

Paluulennon viihdettä

Paluumatkalla Antalyaan lentävästä lentokoneesta puuttui rivi 13 tykkänään. Joskus puuttuu tuo epäonnen rivi, ei aina. Nyt puuttui ja siitä syystä Antalyan koneenvaihdossa menivät paikat uusiksi. Rivi 13 piti saada mahtumaan eteemme.

Turbulenssia riitti Antalyasta Helsinkiin.

Näinpä näytelmän, jota en olisi uskonut näkeväni. Lentoemäntä tulistui vessakapinan tuloksena. En ole vielä koskaan nähnyt lentoemännän menettävän malttiaan, tuskin edes silminnähden hermostuvan.

Kapteeni kielsi turbulenssin vuoksi muodostamasta vessajonoa käytävälle. Hän kehotti matkustajia istumaan paikoillaan ja tarvittaessa painamaan kutsunappulaa. Lentoemännät ohjaisivat matkustajat vuorollaan vessaan.

Odottaminen ei sopinut vieressäni istuvalle rouvalle. Hän tivasi, että pitääkö pissata housuunsa. Lentoemännän kanssa käydyn sanaharkan aikana kutsujono sekosi ja porukka ryhtyi menemään omatoimisesti vessaan. Rouva riehaantui, kun huomasi sen.

Vaikea sanoa miten tilanne eteni, mutta pian käytävälle ilmaantui tilannetta selvittämään turkkia puhuva suomalainen mies. Hän tulkkasi suomalaisrouvalle lentoemon sanomaa. Se suututti rouvan lopullisesti, sillä hän mielestään osasi englantia. Rouvan kumppani hyppi kuin ylös alas kuin olisi kengrukeppi persuksissa sen mukaan mihin arveli rouvan seuraavaksi säntäävän.

Lentoemäntä paineli raivosta painavin askelin ohjaamoon ja kuulutti.

”This is the last announcement…”.

Huh! Kuulosti pahemmalta kuin oli.

Kun rouva viimein laantui, jaoimme viikon kokemuksia. He olivat joutuneet Oscar-hotelliin, joka oli  kuulemma aivan kamala. Homettakin varmasti.

Kun kerroin olleeni ensimmäiset päivät turistiripulissa, rouva paljasti minulle reissujensa selviämisreseptin. ” Heti ulkomaille saavuttua tulee juoda brandyä. Syödä eikä juoda saa mitään ennen sitä.”

Vaikea sanoa vastaakaan: en juonut brändyä, sain taudin; rouva noudatti, eikä saanut.

Kaiken kaikkiaan kirjavaa porukkaa – sortinsakkia, sanoisi isoisomummo – tällä reissulla tapasi. Eriskummallisia persoonia, rahvaanomaisista charmantteihin. Yksi moitti suuäänisesti valittuaan menolennosta paluulentoon. Mitähän haki tällaiselta halpamatkalta pariskunta, joka ei suostunut syömään vapaapäivänämme tarjouslistalta. Mies totesi: ”Minun vaimoani ei halvalla syötetä”. Koko muu viikkohan syötiin halvalla.