Aina ei tarvitse lähteä kauas kokeakseen jotain mukavaa. Miksei espoolainen voisi lähteä vaikka Espooseen. Kokea jotain kävelymatkan päässä.
Järjestää sitten työperäisiä tai yksityisluonteisia tapaamisia niin aina suuntana tuntuu olevan Helsinki.
Espoossa, Helsingin kupeessa makaavassa kaupungissa on satakunta järveä, mittava määrä metsäisiä polkuja ja merenrantaa. Lähiö siellä täällä. Varmaan löytyy palvelujakin, jopa ravintoloita, kun oikein osaa etsiä.
Eilen käväisin keilaamassa Leppävaarassa. MeetingPackage.com kutsui yritysten ja organisaatioiden tilaisuuksien järjestäjiä tutustumaan hohtokeilailuun BowlCircus Selloon. Niillä on ratoja muuallakin, mutta nyt kutsu kävi Lepuskiin. Samalla saimme kuulla viimeiset kuulumiset ja tutustua MeetingPackage.comin kokousjärjestelyjä helpottavaan työkaluun. Luojan kiitos edistystä on tapahtunut. Ei siitä ole kuin kymmenisen vuotta kun mummot päivittivät saunatilataulukkojaan exceleissä ja hikoilivat etsiessään illanistujaistilaa, jossa olisi kaksi saunaa ja pukuhuonetta ja lisäksi kokoontumista varten yhteinen tila. Ukkojen ja akkojen asiat kun olivat jo silloin yhdistyneet ja niitä haluttiin ruotia yhdessä, mutta vaatteet päällä.
Hohtokeilailu oli kivaa, varsinkin kun voitin ratakaverini. Moukantuuria vai piileviä kykyjä. Kynnet jäivät Selloon (tuppaavat katkeamaan pelatessa) mutta toisaalta aamulla löytyi paljon uusia lihaksia kropan oikealta puolelta.
Kävelen usein maaltapäin Turuntietä Leppävaaraan, niin eilenkin. Lähestyessäni Leppävaaraa en voi olla miettimättä miten sotkuiselta se sieltä päin tultaessa näyttää. On taloa sinne tänne, pientä ja suurta, antennia ja nostokurkea. Korkea tornitalo jököttää horisontissa kuin torahammas. Koskahan alueesta tulee valmis ja näkymästä harmonisen näköinen.
Ensi viikolla laajennan kokemuspiiriä Lepuskista. Suunnitelmissa on mennä iltaa istumaan tätien kesken. Täytyy laittaa Facebookin Puskaradioon tiedustelu sopivista ruokapaikoista.